Muistatko laulun ”Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa” ?

Vuoden 1979 lastenlaululla on selvä terveysviesti, jolla voisi ajatella olevan vaikutuksia lasten hammasterveyteen. Samoihin aikoihin oli myös ruotsinkielinen hampaiden harjaamiskampanja, jonka viesti oli ”aldrig hål i en ren tand”. Silloisena esi- ja alakoululaisena viestit jäivät mieleeni. Jäävätkö vastaavat terveysviestit myös muiden ihmisten mieleen? Onko muistamisella vaikutusta käyttäytymiseen pidemmällä ajanjaksolla? Entä kun viestit suunnataan vanhemmille, vanhemmat kun ovat yksi tärkeimmistä lasten terveyskäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä?

Noin 15 vuotta sitten Amerikassa tehtiin suuri koululaisten liikuntaa edistävä VERB-kampanja. ”It’s what you do” -kampanjassa viestejä oli kohdistettu 9-13-vuotiaille, mutta myös lasten vanhemmille. Kampanjaa brändättiin sanalla VERB, ja vanhempiin kohdistuvilla viesteillä pyrittiin vaikuttamaan vanhempien lasten liikuntaa koskeviin asenteisiin ja uskomuksiin, ja viesteillä rohkaistiin vanhempia tukemaan lasten liikkumista. Arvioinnissa todettiin, että mitä pidemmän aikaa yhteensä kolmivuotinen kampanja pyöri, sitä paremmin VERB kampanja muistettiin ja tunnettiin. Mitä enemmän ja paremmin vanhemmat muistivat viestejä kolmen vuoden ajalta, sitä vahvempi oli yhteys vanhempien positiiviseen asenteisiin ja uskomuksiin lasten liikkumisen tärkeydestä. Arvioinnissa todettiin myös, että mitä paremmin vanhemmat muistivat viestejä, sitä enemmän vanhemmat liikkuivat yhdessä lastensa kanssa.

Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt tutkimusta, jossa arvioitiin australialaisen 1,5 vuotta kestäneen intervention terveysviestejä. Intervention päämääränä oli edistää lasten elintapoja 4kk:n iästä alkaen. Puolentoista vuoden aikana äideillä oli tapaamisia ravitsemus- ja liikunta-alan asiantuntijoiden kanssa, ja äideille jaettiin lasten ikään soveltuvaa liikkumiseen ja terveelliseen ravitsemukseen liittyvää materiaalia. Interventioon oli kehitetty kuusi eri terveysviestiä, jotka tavalla tai toisella edistivät lasten terveellisiä ruokatottumuksia ja liikkumista. Viestit olivat lyhyitä, ja tapaamisilla käsiteltiin mitä viestit voisivat käytännössä tarkoittaa lapsen syömisen tai liikkumisen kannalta tulevien kuukausien aikana. ”Tap into Water” –viestillä edistettiin samanaikaisesti myös koko väestön vedenjuontia janojuomana.

 

 

 

 

Kyseisen interventiontutkimuksen vahvuutena oli se, että äitejä ja lapsia seurattiin vielä 2 ja 3,5 vuotta intervention loppumisen jälkeenkin. Seuranta-aikana tutkittiin, muistivatko äidit viestejä, ja olivatko he hyödyntäneet niitä käytännössä. Joitakin viestejä muistettiin hyvin vielä 3,5 vuotta intervention jälkeenkin. Parhaiten muistettiin ”Tap Into Water”-viesti, joka oli kohdistettu koko väestölle. Myös ”Parents Provide, Kids Decide” -viestin vanhemmat muistivat hyvin, ja he pitivät viestin sanomaa vastuun jakamisesta vanhemman ja lapsen välillä uutena tapana ajatella lasten elintapojen edistämistä. Muistamisen ja hyödyntämisen yhteydet näkyivät nimenomaan näiden kahden viestin kohdalla. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että viestien muistamisen yhteys lasten ruokatottumuksiin ja liikkumiseen olivat heikot projektin jälkeen. Voi olla, että vanhemmilla ei enää lasten kasvaessa ja kehittyessä ollut tietoja ja taitoja soveltaa viestien sanomaa arkielämään.

 

 

 

 

Voimmeko näiden kahden esimerkin avulla oppia jotain terveysviestinnästä? Vaikuttaa siltä, että viestit jäävät paremmin mieleen, kun viestiminen toistuu pidemmän aikaa. Viestien olisi hyvä tarjota ahaa-elämyksiä, ja olla kohderyhmälle käyttökelpoisia ja elämäntilanteeseen sopivia. Sen enempää markkinointia opiskelleena voisin kuvitella, että samat asiat pätevät yleensä markkinoinnissa. Ilman tietoisuuden lisäämistä harva ihminen muuttaa elintapojaan. Toinen tärkeä tekijä käyttäytymisen muutoksessa saattaa olla myös vallitseva normi. Terveysviestit voivat olla tärkeitä keinoja ihmisten tietoisuuden lisäämiseen ja sosiaalisiin normeihin vaikuttamiseen!

Carola Ray, päivittäin hampaita harjaava ja liian harvoin porkkanaa popsiva senioritutkija. Filosofian tohtori kansanterveystieteessä ja elintarviketieteiden maisteri (ravitsemustiede).

 

LÄHTEET

Banna, J. C.; Reicks, M.; Gunther, C.; Richards, R.; Bruhn, C.; Cluskey, M.; Wong, S. S.; Misner, S.; Hongu, N.; Johnston, N. P. Evaluation of Emotion-Based Messages Designed to Motivate Hispanic and Asian Parents of Early Adolescents to Engage in Calcium-Rich Food and Beverage Parenting Practices. Nutr. Res. Pract. 2016, 10 (4), 456. https://doi.org/10.4162/nrp.2016.10.4.456.

Davis, L. S. A.; Morgan, S. E.; Mobley, A. R. The Utility of the Memorable Messages Framework as an Intermediary Evaluation Tool for Fruit and Vegetable Consumption in a Nutrition Education Program. Heal. Educ. Behav. 2016, 43 (3), 321–327. https://doi.org/10.1177/1090198115599987.

Evans, W. D.; Blitstein, J.; Vallone, D.; Post, S.; Nielsen, W. Systematic review of health branding: growth of a promising practice. Transl Behav Med. 2015 Mar; 5(1): 24–36. doi: 10.1007/s13142-014-0272-1

Lunn, P.L.; Roberts, S.; Spence, A.; Hesketh, K.D.; Campbell, K.J. Mothers’ Perceptions of Melbourne InFANT Program: Informing Future Practice. Health Promot. Int. 2016, 31, 614–622, doi:10.1093/heapro/dav004.

Price, S. M.; Huhman, M.; Potter, L. D. Influencing the Parents of Children Aged 9–13 Years: Findings from the VERB Campaign. Am. J. Prev. Med. 2008, 34 (6), S267–S274. https://doi.org/10.1016/j.amepre.2008.03.004.

Ray C, Campbell K, Hesketh K. Key Messages in an Early Childhood Obesity Prevention Intervention: Are They Recalled and Do They Impact Children’s Behaviour? Int. J. Environ. Res. Public Health 2019, 16, 1550; doi:10.3390/ijerph16091550.