Karkkipäivä – uhka vai mahdollisuus?

Laura Korpipää tutki ravitsemustieteen pro gradu –työssään lasten sokerinsaantia ja karkkipäivän yleisyyttä. Gradun tutkittavina oli yli 800 DAGIS-tutkimukseen osallistunutta 3-6-vuotiasta lasta.

Karkkipäivä on melko suomalainen ilmiö. Alunperin 1970-luvulla Hammaslääkäriliitto kannusti karkkipäivän viettoon lasten hammaskarieksen ehkäisyn nimissä. Moni 70- ja 80-luvun lapsi muistaakin lauantaisen karkkipäivän odotuksen, Lauantaipussin ja muutaman pennin maksaneet irtokarkit.

Karkkipäivällä on kannattajansa ja vastustajansa: kannattajien mukaan se on kätevä keino rajata lasten karkinsyöntiä ja opettaa lapsi odottamaan: siten ei tarvitse riidellä karkin ostamisesta joka kauppareissulla. Vastustajien mielestä karkkipäivää viettämällä lapsi oppii syömään makeaa ilman kontrollia kerran viikossa ja näin lapsi lopulta syö makeaa enemmän kuin siinä tapauksessa, että makeaa saisi useammin, mutta vähän kerralla.

karkkipäivä

Korpipään graduaineistossa 63%:lla lapsista oli karkkipäivä. Lapset, joilla oli karkkipäivä, saivat enemmän sokeria kuin lapset, joilla ei ollut karkkipäivää. Karkkipäivän pitkästä historiasta ja yleisyydestä huolimatta sen yhteyksiä lasten sokerin saantiin ei ole ennen tutkittu. Gradun tulosten perusteella ei voida kuitenkaan sanoa, että nimenomaan karkkipäivien karkinsyönti johtaa suurempaan sokerinsaantiin, koska tutkimuksessa ei tutkittu mistä ruoista tai juomista sokeria saatiin. Mitään suositusta karkkipäivästä ei ole ja jokainen perhe tekee asian suhteen itselleen parhaiten sopivan päätöksen. Keskimäärin sokerinsaanti oli lapsilla melko terveellisellä tasolla, alle suositellun enimmäissaannin.

P.S. Teksti on julkaistu myös ruotsiksi Folkhälsanin Svett & Morötter -blogissa.

Reetta Lehto
Karkkipäivägradun ohjaaja ja suklaansyöjä
Tohtorikoulutettava, Folkhälsan