Yhdessä pihalle!

Olympialaisten innoittamana on ollut ihanaa nähdä pikku-kristoja ja –iivoja yhdessä vanhempiensa kanssa hiihtoladuilla menneen talven aikana. Perheen yhdessä liikkumista tutkittiin myös vasta ilmestyneessä DAGIS-artikkelissa. Tämän artikkelin yksi keskeinen tulos oli, että lapsilla oli vähemmän paikallaanoloa mitä useammin vanhempi oli yhdessä lapsen kanssa pihalla tai metsässä. Muut artikkelin keskeisimmät tulokset ovat luettavissa täältä. Tässä blogitekstissä pohdiskelen yhdessä liikkumista ja pihojen ja metsien roolia.

Yksi perustelu löydetyille yhteyksille metsien ja pihan sekä lasten vähäisemmän paikallaanolon välillä on se, että kyseisiin paikkoihin ei tarvitse erikseen matkustaa istuen. Suurin osa suomalaisperheistä pääsee liikkumaan pihalle tai lähimetsään suoraan kotiovelta. Näin jää enemmän aikaa yhdessä liikkumiselle, kun matkustamisaikaa (istuen) kohteeseen ei tarvitse huomioida. Toisin sanoen lapset, joilla on enemmän ohjattuja liikuntaharrastuksia, eivät välttämättä liiku enempää, koska ohjattuihin liikuntaharrastuksiin voi liittyä matkustamista paikallaan ollen ja kaikenlaista odottelua. Lapsen liikkumisen ei tarvitse siis välttämättä tapahtua sisäliikuntapaikoissa tai muissa varta vasten liikkumiseen rakennetuissa paikoissa. Helpon saavutettavuuden lisäksi pihat ja metsät ovat myös ilmaisia. Lisäksi pihat ja metsät ovat oivia paikkoja motoristen taitojen kehittämiseen ja edistämiseen. Lisää motoristen taitojen merkityksestä varhaislapsuudessa voi lukea esimerkiksi vastikään Ylellä ilmestyneestä jutusta.

Ei voi olla korostamatta liikaa perheen yhdessä liikkumisen merkitystä varsinkin varhaislapsuudessa. Vanhempi voi olla myönteinen roolimalli lapselle erilaisten liikunnallisten taitojen oppimisessa, varsinkin jos vanhempi itse myös osallistuu liikkumiseen eikä vain seiso paikallaan. Sen lisäksi, että lapsi liikkuu ja oppii liikunnallisia taitoja, on kyseessä myös sosiaalisten taitojen oppimista. Yhdessä liikkuminen voi olla yhteistä iloa, onnistumisten kokemusten jakamista ja toisista oppimista – perheen yhteistä läsnäoloa. Lisäksi yhdessä liikkuminen antaa mahdollisuuden tutustua uusiin kohteisiin lähialueella (esimerkiksi leikkipuistot ja metsät). Eikä välttämättä tarvitse aina lähteä edes sinne omalle pihalle yhdessä liikkumaan, vaan sisällä voi yhdessä kokeilla esimerkiksi olohuonesirkusta.

Toivottavasti perheen yhdessä liikkuminen ei siis jää vain olympialaisten innoittamaksi buumiksi, vaan siitä muodostuu perheen yhteinen rutiini.  Kaipaatko vinkkejä mitä tehdä yhdessä? Esimerkiksi Neuvokas perhe ja Yksi Elämä-hanke vinkkaavat sopivia touhuja kaikenikäisille.

 

Suvi Määttä
DAGIS-ryhmäläinen ja innokas hiihtolatujen kuluttaja
Folkhälsan