DAGIS-tuloksia lyhyesti

Vertaisarvioidut julkaisut ja väitöskirjat (vuosittain, aakkosjärjestyksessä) /Peer-reviewed publications and PhD theses (annually, in alphabetical order)

 

Vuosi 2020 / Year 2020 

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitettiin lasten pitkäkestoisen stressin ja temperamentin eri piirteiden yhteyttä ruutuaikaan. Tutkimus pohjautui DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 779 lasta. Stressin arviointi perustui hiuskortisolimittauksiin, jolla kuvattiin stressiä kahden kuukauden ajalta. Temperamentti ja ruutuaika perustuivat vanhempien täyttämiin kyselyihin. Tulosten mukaan lasten tahdonalainen hallinta (ohjeiden noudattaminen, suunnitelmallisuus ja keskittymiskyky) olivat yhteydessä vähäisempään ruutuaikaan. Kielteinen virittyneisyys (taipumus turhautumiseen, ärtyneisyyteen ja pelokkuuteen), ulospäin suuntautuneisuus (impulsiivisuus, uteliaisuus, avoimuus uusille asioille) tai pitkäkestoinen stressi sen sijaan eivät olleet yhteydessä ruutuaikaan. Lasten tahdonalaista hallintaa tulee tukea, kun halutaan rajoittaa pienten lasten ruutuaikaa. 

Tiivistelmä: Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten päiväkodin ruokailuympäristö on yhteydessä lasten ruoankäyttöön ja ravinnonsaantiin päiväkodissa. Lisäksi tavoitteena oli arvioida, onko päiväkodin alueen sosioekonominen asema yhteydessä päiväkotiryhmissä käytettyihin ruokailukäytäntöihin. Väitöskirjassa käytettiin DAGIS-poikkileikkaustutkimuksen aineistoa. Varhaiskasvattajien positiivinen mielipide päiväkotiruoasta oli yhteydessä lasten runsaampaan kasvisten kulutukseen. Kannustaminen kasvisten ja hedelmien syömiseen oli yhteydessä runsaampaan kuidun saantiin. Lapset söivät enemmän kasviksia ja saivat enemmän kuitua päiväkodeissa, joissa oli eniten ruokailuun liittyviä kirjallisia sääntöjä. Lisäksi päiväkodin johtajan raportoimat yhteistyöhaasteet ruokapalvelun kanssa olivat yhteydessä sekä lasten runsaampaan kuidun saantiin, että pienempään todennäköisyyteen syödä hedelmiä ja marjoja. Päiväkodin alueen sosioekonominen asema ei juurikaan ollut yhteydessä päiväkodin ruokailukäytäntöihin, kun kunnan ja henkilöstön koulutustason vaikutus huomioitiin.

Tiivistelmä: Tutkimus selvitti, millaiset yksilölliset sekä koti- ja päiväkotitasoon liittyvät tekijät ovat yhteydessä lapsen paikallaanoloon. Lisäksi tutkittiin, kuinka paljon yksilö-, koti- ja päiväkotitason tekijät selittivät lasten paikallaanolon vaihtelusta. Tutkimus pohjautui DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta ja 66 päiväkotia. Lapset käyttivät liikemittaria yhden viikon ajan. Huoltajat, rehtorit ja varhaiskasvattajat täyttivät kyselylomakkeet. Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat: Pojilla ja temperamenttipiirteiltään ulospäinsuuntautuneimmilla oli vähemmän paikallaanoloa. Lisäksi vierailut liikuntapaikoissa olivat kotitason tekijöiden osalta yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon. Vanhempien kokema esteiden määrä lasten ulkoliikuntaa kohtaan oli yhteydessä paikallaanoloon. Yhteydet eivät kuitenkaan olleet merkitseviä enää viimeisessä vakioidussa analyysimallissa. Yksilölliset tekijät selittivät lasten paikallaanolon vaihtelua koti- ja päiväkotitason tekijöitä enemmän.

 

Vuosi 2019 / Year 2019

Tiivistelmä: Kotiympäristö ja vanhempien ruokakäytänteet ovat keskeisiä lasten ruokailuun ja ruokavalioon vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden lisäksi viime vuosina on kuitenkin peräänkuulutettu tarvetta ymmärtää paremmin myös sitä, miten lasten yksilölliset ominaisuudet, kuten temperamentti, ovat yhteydessä vanhempien ruokakäytänteisiin ja lasten ruokavalioon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko temperamentti yhteydessä lasten ruokavalioon ja välittyykö yhteys vanhempien käyttämien ruokakäytänteiden kautta. Tässä tutkimuksessa lasten kielteinen virittyneisyys (taipumus esim. turhautumiseen, ärtyneisyyteen ja pelokkuuteen) ei ollut yhteydessä ruokavalioon eikä vanhempien ruokakäytänteisiin. Lasten ulospäin suuntautuneisuus (impulsiivisuus, uteliaisuus, avoimuus uusille asioille) ja tahdonalainen hallinta (ohjeiden noudattaminen, suunnitelmallisuus ja keskittymiskyky) puolestaan olivat positiivisesti yhteydessä päivittäiseen kasvisten syöntiin. Nämä kaksi temperamenttipiirrettä olivat positiivisesti yhteydessä myös siihen, että aterioilla vanhemmat laittoivat kasviksia helposti lapsen saataville ja lapsi sai itse valita ja annostella kasviksia lautaselleen, mikä selitti temperamenttipiirteiden ja kasvisten syönnin välistä yhteyttä. Tutkimuksessa käytettiin kuitenkin poikkileikkausaineistoa, joten löydettyjen yhteyksien syysuhteesta ei ole varmuutta.

Tiivistelmä: Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodissa tarjottavan ruoan merkitystä suomalaisten päiväkoti-ikäisten lasten ruokavaliossa. Aineistona oli DAGIS-tutkimuksen kartoitusvaiheessa (2015-2016) kerätyt ruokapäiväkirjat, joita täyttivät lasten vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta. Työssä keskityttiin niihin arkipäiviin, joiden aikana lapsi söi kaikki kolme tarjottua ateriaa päiväkodissa (aamiainen, lounas, välipala) ja aineistosta poimittiin kaikki kirjapitopäivät, jotka täyttivät kyseisen kriteerin. Näin aineistoon valikoitui mukaan 324 kolme-neljävuotiasta ja 233 viisi-kuusivuotiasta lasta. Molemmissa ikäryhmissä päiväkotiruoan keskimääräinen osuus koko päivän energiansaannista oli 54 %. Päiväkotiruoan keskimääräinen osuus koko päivän kuidun, monityydyttyneiden rasvahappojen, D-vitamiinin ja E-vitamiinin saannista oli 60 % tai enemmän. Päivän aikana syödyistä kalaruoista yli 60 % syötiin päiväkodissa. Sen sijaan hedelmien kulutuksesta vain noin kolmannes tapahtui päiväkodissa. Suolan keskimääräinen saanti päiväkodissa oli suositusta suurempi molemmissa ikäryhmissä. Ruokapalvelujen ravitsemuslaadun ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota suolan vähentämiseen päiväkotiruoassa. Hedelmien käytön lisääminen päiväkodeissa olisi toivottavaa.

Tiivistelmä: Ruoankäytön mittaamismenetelmät ovat aina haasteellisia sekä tutkijoille että tutkittaville, sillä objektiivista tapaa mitata ruoankäyttöä ei ole. Niinpä ravitsemustieteessä on tärkeä tutkia sitä, miten hyvin eri menetelmillä onnistutaan kartoittamaan tutkittavien syömistä. DAGIS-tutkimuksessa ruoankäyttöä mitattiin frekvenssikyselylomakkeella (FFQ), jolla perheet raportoivat, kuinka monta kertaa viikossa tai päivässä lapsi oli syönyt tiettyjä ruokia. Lisäksi perheet olivat pitäneet ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajan. Vertasimme FFQ:n ja ruokapäiväkirjan tuottamaa tietoa ja havaitsimme, että FFQ:n avulla voidaan tutkia päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä sokeripitoisten ruokien käyttöä riittävän luotettavasti.

Tiivistelmä: Päiväkodissa syöty ruoka muodostaa ison osan alle kouluikäisten lasten ruokavaliosta. Siihen, mitä lapsi lopulta päiväkodissa syö, voi vaikuttaa moni sellainenkin asia, joka ei näy suoraan ruokailutilanteessa. Artikkelin tavoitteena oli tutkia ovatko päiväkodin ruokaan ja ravitsemukseen liittyvät kirjalliset ohjeet ja ruokakasvatus ja toisaalta päiväkodin johtajan näkemykset ruokailuun liittyvistä asioista yhteydessä lasten kasvisten ja hedelmien kulutukseen ja kuidun saantiin päiväkodissa. Suurempi kirjallisten ohjeiden määrä oli yhteydessä lasten suurempaan kasvisten kulutukseen ja kuidun saantiin. Myös johtajan kokemat yhteistyöhaasteet ruokapalvelun kanssa olivat yhteydessä lasten ruuankäyttöön: suuri määrä haasteita oli yhteydessä siihen, että lapset söivät epätodennäköisemmin hedelmiä, mutta saivat enemmän kuitua. Lopputuloksena voidaan sanoa, että myös ruokailutilanteista melko kaukana olevat tekijät ovat yhteydessä lasten ruuankäyttöön päiväkodissa ja näitä tekijöitä, erityisesti ruokapalvelun ja päiväkodin yhteistyön sujuvuutta, olisi tärkeä tutkia lisää. 

Tiivistelmä: Kouluja on tutkittu jonkin verran sen suhteen, että vaikuttaako se, millaisella alueella ne sijaitsevat koulun toimintaan. Päiväkoteja ei sen sijaan ole tutkittu tässä suhteessa juurikaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin päiväkodin alueen sosioekonomisen aseman yhteyttä päiväkodin ruokailukäytäntöihin. Sosioekonomisen aseman mittarina käytettiin indeksiä, joka koostuu päiväkodin lähialueella asuvien ihmisten koulutus- ja tulotasosta ja alueen työttömyysprosentista. Lasten terveellisen syömisen ja terveen ruokasuhteen oppimisen kannalta tietynlaiset ruokailukäytännöt ovat suositeltavia toimintatapoja päiväkodeissa. Suositeltavaa on mm., että henkilökunta syö yhdessä lasten kanssa samaa ruokaa, lapset saavat itse ottaa ruokansa lautaselleen ja ettei ruokaa käytetä palkintona tai rangaistuksena. Tutkimuksessa selvisi, että korkeamman sosioekonomisen aseman alueiden päiväkodeissa oli enemmän suositeltuja ruokailukäytäntöjä. Sen sijaan silloin, kun analyyseissä otettiin huomioon kunnan tietyt päätökset päiväkotiruokailun suhteen (kuinka moni henkilökunnasta saa päiväkotilounaan sen verotusarvolla ja onko kuntatason päätöstä lasten synttäritarjoiluista päiväkodissa), yhteyksiä päiväkodin alueen sosioekonomisen aseman ja ruokailukäytäntöjen välistä yhteyttä ei enää löytynyt. Näyttääkin siltä, että kunta vaikuttaa olevan määräävämpi tekijä kuin päiväkodin alueen sosioekonominen asema päiväkodin ruokailukäytäntöjen suhteen.

Tiivistelmä: Monet alle kouluikäiset lapset syövät päiväkodissa useita aterioita päivittäin monen vuoden ajan. Sen vuoksi päiväkodissa syödyllä ruualla voi olla iso merkitys lapsen ravitsemukselle ja ruokatottumusten muodostumiselle. Päiväkodissa tarjottavan ruuan lisäksi myös henkilökunnan toimintatavat voivat vaikuttaa siihen, mitä ja kuinka paljon lapset syövät. Tässä tutkimuksessa tutkittiin päiväkodin henkilökunnan toimintatapojen ja mielipiteiden yhteyttä lasten ruuankäyttöön päiväkodissa. Tulokseksi saatiin, että mitä positiivisempi mielipide henkilökunnalla oli päiväkodin ruuasta, sitä enemmän lapset söivät kasviksia. Positiivinen mielipide ruuasta ja se, että henkilökunta söi lasten kanssa samaa ruokaa olivat myös yhteydessä lasten vähäisempään energiansaantiin. Mitä enemmän henkilökunta kannusti lapsia syömään kasviksia ja hedelmiä, sitä enemmän lapset saivat kuitua. Lisätyn sokerin saanti päiväkotiruuasta oli vähäistä (4,4 E%). Lopputulemana voidaan sanoa, että henkilökunnan mielipiteillä ja toimintatavoilla on yhteys lasten ruuankäyttöön päiväkodissa. Nämä tekijät on syytä ottaa huomioon, kun halutaan edistää lasten terveellistä syömistä päiväkodissa.

Tiivistelmä:Tutkimus selvitti, kuinka moni lapsista täyttää samanaikaisesti sekä liikunta-, uni- että ruutuaikasuositukset, sekä onko suositusten täyttyminen yhteydessä painoindeksiin tai vyötärönympärykseen. Tutkimuksessa käytettiin DAGIS-aineistoa, jossa oli mukana 778 lasta Uudeltamaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Lapset olivat 3–6-vuotiaita.Lasten liikuntaa mitattiin vyötäröllä olevalla liikemittarilla viikon ajan vuorokauden ympäri, minkä lisäksi vanhemmat raportoivat lasten päivittäisen ruutuajan sekä nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Lasten pituus, paino ja vyötärönympärys mitattiin. Tutkimuksessa sovellettiin Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoreita suosituksia, jonka mukaan alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla päivittäin: 1) liikuntaa vähintään 3 tuntia, josta vähintään 1 tunti kohtuukuormitteisesti, 2) ruutuaikaa enintään 1 tunti ja 3) unta 10–13 tuntia. Alle kouluikäisistä suomalaislapsista 24 % täytti samanaikaisesti sekä liikunta-, ruutuaika- että unisuositukset. Kun suosituksia tarkasteltiin erikseen, liikuntasuosituksen täytti 85 prosenttia, ruutuaikasuosituksen 36 prosenttia ja unisuosituksen 76 prosenttia lapsista. Lisäksi todettiin, että liikunta- ja unisuositusten täyttyminen, yhdessä tai erikseen, olivat yhteydessä pienempään painoindeksiin ja vyötärönympärykseen.

Tiivistelmä: Tutkimus selvitti päiväkotien viikko-ohjelman yhteyttä lasten paikallaanoloon päiväkotiaikana. Tutkimus pohjautui DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta ja 66 päiväkotia. Lapset käyttivät liikemittaria yhden viikon ajan ja varhaiskasvattajat raportoivat viikko-ohjelmansa ja täyttivät kyselylomakkeen. Seuraavat viisi viikko-ohjelman toimintaa eriteltiin: ulkona vietetty aika, opettajien ohjaama toiminta, vapaa leikki, ohjatut liikuntatunnit ja muu toiminta. Lisäksi eriteltiin seuraavat toiminnat: luontoretket, leikkipuistot, muut naapuruston urheilupaikat, sisäliikuntapaikat ja muut naapuriston ulkoilupaikat. Kaikista testatuista yhteyksistä vain luontoretket olivat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon.

Tiivistelmä: Tällä tutkimuksella oli kaksi päätavoitetta:  a) tarkastella päiväkotiympäristön tekijöiden yhteyttä lasten päiväkotiaikaiseen paikallaanoloon sekä b) tutkia vaikuttaako päiväkotiympäristön tekijät perheen sosioekonomisen taustan ja lasten paikallaanolon välisiin yhteyksiin. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta ja 66 päiväkotia. Lapset pitivät liikemittaria. Varhaiskasvattajat ja päiväkotien johtajat vastasivat erillisiin kyselylomakkeisiin. Tutkimusryhmä havainnoi päiväkotiympäristöä myös yhden päivän ajan.  Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat. Varhaiskasvattajan käytäntö tauottaa lasten paikallaanoloa usein, usein pidetyt liikkumisen teemaviikot päiväkodissa ja enemmän ohjattuja liikuntatunteja olivat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon. Korkea vanhempien sosioekonominen asema oli yhteydessä korkeampaan lasten paikallaanolon päiväkodeissa, joissa oli  a) paikallaanolon teemaviikkoja, b) vähemmän liikkumisen teemaviikkoja tai c) vähemmän ohjattuja liikuntatunteja. Tätä tietoa voidaan hyödyntää tulevissa terveydenedistämisprojekteissa, kun mietitään menetelmiä lasten paikallaanolon vähentämiseksi.

Tässä kartoitusaineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa tavoitteena oli tutkia onko päiväkodin fyysisen ympäristön tekijät (esimerkiksi pihan pinnan muodot, liikuntavälineet sisällä ja ulkona) yhteydessä lasten päiväkotiaikaiseen liikkumiseen. Toisena tavoitteena oli tutkia vaikuttaako lapsen sukupuoli fyysisen ympäristön ja liikkumisen välisiin yhteyksiin. Lasten liikkumista mitattiin liikemittarilla. Tutkimusavustajat tekivät havainnoinnin päiväkodissa. Havainnoinnin kohteena olivat ryhmätilat, mahdollinen liikuntasali ja pihan varastot ja niissä olevat liikuntavälineet. Lisäksi tutkittiin päiväkodin pihan pinnanmuodot ja rakenteet. Tutkimuksen tulosten mukaan ryhmätilojen tasapainovälineet ja trampoliinit sekä liikuntasalin tasapainovälineet, jumppamatot ja mailat olivat yhteydessä runsaampaan lasten liikkumiseen päiväkotiaikana. Pihan hyppynarut, hiekkainen piha sekä pääsääntöisesti mäkinen päiväkotipiha olivat yhteydessä lasten runsaampaan liikkumiseen, kun puolestaan sorainen piha oli yhteydessä vähäisempään lasten liikkumiseen. Tutkimuksessa löydettiin myös neljä merkitsevää interaktiota eli sukupuolen mahdollista vaikutusta fyysisen ympäristön ja liikkumisen väliseen yhteyteen. Kyseiset yhteydet eivät kuitenkaan olleet enää tilastollisesti merkitseviä, kun analyysit tehtiin erikseen tytöille ja pojille. Johtopäätöksenä todetaan, että monipuolinen valikoima liikuntavälineitä sekä pihan mäkisyys voivat olla hyödyksi lasten liikkumisen edistämisessä. Tämä tieto tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan tulevia päiväkodin sijainteja kunnissa tai mietitään päiväkodin liikuntavälinehankintoja.

Tiivistelmä: DAGIS-intervention kehittämisessä noudatettiin Intervention Mapping (IM) -viitekehystä. Tässä artikkelissa esitetään, miten DAGIS-interventioprojekti hyödynsi IM-kehyksen kuutta vaihetta. Ensimmäinen vaihe IM-kehyksessä sisältää tarvekartoituksen. DAGIS-hankkeessa tarvekartoitus osoitti, missä lasten energiatasapainoa säätelevissä elintavoissa esiintyi eroja sosioekonomisen taustan mukaan. Tarvekartoitusvaiheessa tutkittiin myös, mitkä olivat tärkeimmät lasten elintapoja säätelevät tekijät. Tämän jälkeen muodostettiin looginen muutosmalli, joka toimi pohjana interventio-ohjelman suunnittelussa. Artikkelissa kuvataan, miten IM-kehyksen kolmatta ja neljättä vaihetta hyödynnettiin, kun pilottien avulla testattiin tulevaa ohjelmaa, tutkimuksen rekrytointia ja intervention arviointiin käytettäviä mittareita. Lopuksi artikkelissa tarkastellaan arviointisuunnitelman kehittämistä IM-ohjeiden mukaisesti. DAGIS-interventiohankkeen suunnittelu eteni systemaattisesti, joskin suunnittelu vei paljon aikaa ja resursseja. Yhteenvetona todettakoon, että IM-viitekehys on käytännöllinen työkalu, kun päämääränä on suunnitella tieteelliseen tutkimukseen perustuva interventiotutkimus.

 

Vuosi 2018  / Year 2018

Tiivistelmä:  Tässä artikkelissa esitetään DAGIS-kartoituksen kulku ja sosioekonomiset erot lasten elintavoissa ja pitkäkestoisessa stressissä. DAGIS-kartoitus toteutettiin vuosina 2015 -2016. Kartoitukseen osallistui 66 päiväkotia kahdeksasta kunnasta. Yhteensä 864 lasta iältään 3 – 6-vuotta osallistui mittauksiin. Lasten elintapoja mitattiin liikemittarilla, ruokapäiväkirjalla, ruokafrekvenssikyselyllä ja paikallaanoloa mittaavalla päiväkirjalla. Lapsilta otettiin hiusnäytteet kortisolipitoisuuden arvioimiseksi. Tässä artikkelissa vanhempien koulutustausta luokiteltiin kolmeen luokkaan. Artikkelin tulosten mukaan matalan koulutustaustan vanhempien lapset viettivät enemmän aikaa ruutujen edessä, käyttivät useammin sokeripitoisia juomia ja söivät harvemmin kasviksia, hedelmiä ja marjoja.  Keskimmäisen koulutustaustan vanhempien lapset käyttivät enemmän sokeripitoisia päivittäiselintarvikkeita (esimerkiksi jugurtti). Tuloksia on käytetty hyödyksi kehitettäessä DAGIS-interventiota.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhemman koulutuksen, perheen yhdessä liikkumisen ja päiväkoti-ikäisten lasten paikallaanolon välisiä yhteyksiä. Tulokset pohjautuvat DAGIS-kartoitusaineistoon. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan (N=821). Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo arkena (vain kotiaikana) ja viikonloppuna. Vanhempaa pyydettiin ilmoittamaan, kuinka usein ainakin toinen perheen aikuinen käy yhdessä lapsen kanssa eri kohteissa (N=808). Nämä kohteet olivat luonto/metsä, oma piha, puistot/leikkipuistot ja sisäliikuntapaikat. Vanhempien koulutus luokiteltiin kolmeen luokkaan: matala, keskitaso ja korkea. Keskeisimmät tulokset olivat seuraavat. Matalan koulutustaustan omaavat vanhemmat raportoivat vierailevansa säännöllisemmin yhdessä lapsen kanssa omalla pihalla kuin korkeasti koulutetut vanhemmat. Nämä säännöllisemmät vierailut omalla pihalla olivat puolestaan yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon perheissä, joissa vanhemmalla oli matalampi koulutus. Korkeammin koulutetut vanhemmat kertoivat vierailevan säännöllisemmin sisäliikuntapaikoissa yhdessä lapsen kanssa, mutta tämä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lasten paikallaanoloon. Säännöllisemmät arkipäivien vierailut metsässä/luonnossa sekä säännöllisemmät arkipäivien ja viikonloppujen käynnit omalla pihalla lapsen kanssa olivat yhteydessä vähäisempään lapsen paikallaanoloon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että säännölliset yhteiset vierailut esimerkiksi omalla pihalla ovat merkityksellisiä lasten paikallaanolon vähentämisessä.

Tiivistelmä: Osana DAGIS-tutkimushanketta toteutettiin  erillinen osatutkimus, jossa testattiiin DAGIS-interventiossa käytettyjen lomakkeiden toistettavuutta (test-retest reproducilibility). Osatutkimukseen osallistuneet vanhemmat täyttivät huoltajien lomakkeen, ruokafrekvenssikyselyn ja ruutupäiväkirjan kahteen kertaan keväällä 2018. Päiväkodin henkilökunta täytti puolestaan henkilökunnan lomakkeen kahteen kertaan samoilla mittausviikoilla. Mittausviikkojen väliä oli viisi viikkoa. Tulosten mukaan huoltajan lomakkeen toistettavuus oli pääsääntöisesti kohtuullisen hyvä. Henkilökunnan lomakkeen ja ruutupäiväkirjan toistettavuudet olivat pääsääntöisesti hyviä. Ruokafrekvenssikyselyn toistettavuus oli kohtuullinen. Johtopäätöksenä toteamme, että kaikki lomakkeet ovat hyväksyttäviä käyttää tulevissa tutkimuksissa.

  • Nissinen, K., Korkalo, K., Vepsäläinen,H., Mäkiranta, P., Koivusilta, L., Roos,E. & Erkkola, M. Accuracy in the estimation of children’s food portion sizes against a food picture book by parents and early educators. Journal of Nutritional Sciences. 2018. 7 e35.

Tiivistelmä:  Tässä tutkimuksessa arvioitiin annoskuvakirjan validiteettia. Annoskuvakirja sisältää suomalaislasten yleisemmin syötyjä ruokia ja on tarkoitettu vanhempien ja varhaiskasvattajien avuksi arvioimaan annosmäärien kokoa. Yhteensä 73 vanhempaa ja 107 varhaiskasvattajaa tai varhaiskasvatuksen opiskelijaa osallistui tähän tutkimukseen. Jokainen osallistuja arvioi  23 tai 24 annosta vertailemalla nähtävillä olevaa ruuan annosmäärää vastaavaan kuvaan annoskuvakirjassa. Oikeat arvioinnit vaihtelivat 36% ja 100% välillä. Ruokaryhmiä tarkemmin tarkasteltaessa, noin 90% arvioinneista koskien leipää, leivonnaisia tai pääruokia osui oikeaan.  Puolestaan keittojen, puurojen, salaattien ja tuoreiden vihannesten arviointi oli haastavinta (alle 65% oikein). Vanhemmat ja varhaiskasvattajat arvioivat annoskokoja samalla tarkkuudella.  Lasten annoskuvakirjan voidaan todeta olevan hyödyllinen, kun arvioidaan lasten ruokien annoskokoja.

Tiivistelmä: Artikkelissa selvitettiin päiväkoti-ikäisten lasten ruoankäyttöä sekä kodin ruokasisustusta. Aineisto oli DAGIS-tutkimuksesta, johon osallistui 864 lasta vuosina 2015–2016. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he kertoivat, kuinka usein kotona oli saatavilla kasviksia ja hedelmiä sekä sokeripitoisia elintarvikkeita. Ruoankäyttötietojen perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ruokavaliotyyliä: 1) makeat ja suolaiset naposteltavat (mm. keksien, suklaan ja jäätelön runsas käyttö); 2) terveystietoinen (mm. pähkinöiden, maustamattoman jogurtin ja marjojen runsas käyttö) ja 3) kasvikset ja prosessoitu liha (mm. kasvisten, lihaleikkeleiden ja hedelmien runsas käyttö). Suuri kasvisten ja hedelmien saatavuus oli yhteydessä niukempaan naposteluun, kun taas suuri sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuus oli yhteydessä tiheämpään naposteluun. Vastaavasti terveystietoisin ruokavalio oli niillä lapsilla, joiden kotona oli paljon kasviksia ja hedelmiä ja vain vähän sokeripitoisia elintarvikkeita. Vanhempien tulisi rajoittaa sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuutta kotona ja huolehtia siitä, että lapselle mieluisia kasviksia ja hedelmiä on tarjolla runsaasti.

  • Vepsäläinen H., Nevalainen J., Fogelholm M., Korkalo L., Roos E., Ray C. & Erkkola M. on behalf of the DAGIS Consortium Group. Like parent, like child? Dietary resemblance in families. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity. 2018. 15:62.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhempien ja heidän lastensa ruokavalion samankaltaisuutta. Aineistona oli 665 isä-lapsi- ja 798 äiti-lapsi-paria DAGIS-tutkimuksesta. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he täyttivät samanlaisen ruoankäyttöä selvittämän lomakkeen omalta osaltaan. Vanhemmat kertoivat myös koulutuksensa, samassa taloudessa asuvien lapsien määrän ja viikoittaisten yhteisten aterioiden määrän. Tutkimuksen perusteella lapsen ruoankäyttö muistutti enemmän äidin kuin isän ruoankäyttöä. Kun otettiin huomioon, kumpi vanhempi oli raportoinut lapsen ruoankäytön tämän puolesta, ero kuitenkin katosi. Lapsen sukupuoli tai ikä, samassa taloudessa asuvien lasten määrä, vanhempien koulutus ja isän raportoima yhteisten aterioiden määrä eivät olleet yhteydessä vanhemman ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Sen sijaan äidin raportoimien yhteisten aterioiden määrä oli positiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsen ruokavalio muistuttaa enemmän sen vanhemman ruoankäyttöä, joka raportoi lapsen ruokavalion tämän puolesta perheen sosioekonomisesta asemasta huolimatta. Niinpä tutkimuksissa tulisikin jatkossa kiinnittää huomiota siihen, kuka raportoi lapsen ruokavalion tämän puolesta ja ottaa se huomioon analyyseissä. Tulevaisuudessa myös isät tulisi ottaa aktiivisemmin mukaan tutkimuksiin, jotka selvittävät perheiden ruoankäyttöä, sillä he toimivat äidin tavoin roolimalleina lapsilleen.

Tiivistelmä: Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia kokonaisruokavalioon liittyviä sosiaalisia ja fyysisiä ympäristötekijöitä lapsilla. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta poikkileikkaustutkimuksesta, joista julkaisuissa I ja II käytettiin aineistoa DAGIS-tutkimuksesta. Julkaisussa I tutkittiin vanhemman ja lapsen ruoankäytön samankaltaisuutta ja siihen liittyviä sosiodemografisia tekijöitä. Kokonaisruokavalion samankaltaisuuden määrittämiseen käytettiin uudenlaista tilastollista menetelmää, jossa sekä vanhemman että lapsen FFQ:n ruokarivit järjestettiin käyttötiheyden mukaan. Isän ja lapsen välinen samankaltaisuus oli keskimäärin 0,50 (95 %:n luottamusväli 0,48–0,52), kun taas äidin lapsen välinen samankaltaisuus oli 0,57 (95 % luottamusväli 0,55–0,58). Jos äiti oli raportoinut lapsen ruoankäytön, isän ja lapsen välinen samankaltaisuus oli pienempi verrattuna tilanteeseen, jossa isä oli sijaisraportoijana. Myös äidin ja lapsen samankaltaisuudessa nähtiin viitteitä vastaavasta raportoijaan liittyvästä harhasta. Lisäksi viikoittaisten perheaterioiden määrä oli positiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Vanhempien koulutustaso ei ollut yhteydessä vanhemman ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Julkaisuissa II havaittiin, että epäterveellisten ruokien saatavuus kotona oli positiivisesti yhteydessä yleisesti epäterveellisinä pidettyihin ruokavaliotyyleihin. Vaikka terveellisten ruokien saatavuus kotona oli käänteisesti yhteydessä epäterveellisiin ruokavaliotyyleihin, vaikutti siltä, että yhteys ainakin osittain kumoutui, jos myös epäterveellisiä ruokia oli runsaasti saatavilla. Vastaavasti kodin terveellisten ruokien saatavuus oli positiivisesti ja epäterveellisten käänteisesti yhteydessä yleisesti terveellisinä pidettyihin ruokavaliotyyleihin. Tutkimuksessa tehtiin tärkeä havainto: lapsen ruokavalio muistutti enemmän sitä vanhempaa, joka oli raportoinut lapsen ruoankäytön tämän puolesta. Siksi tutkijoiden tulisi aina raportoida, kuka toimi lapsen sijaisraportoijana, ja ottaa tämä huomioon analyyseissä. Äitien lisäksi myös isät tulee huomioida perheiden ruoankäyttötutkimuksissa, jolloin sosiaalinen ruokaympäristö kyetään kuvaamaan kokonaisvaltaisemmin

 

Vuosi 2017 / Year 2017 

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin keskeisimpiä kotiympäristön tekijöitä, jotka vaikuttivat perheen koulutustason ja 3 –6-vuotiaiden lasten ruutuajan välillä. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta vanhempineen eri puolilta Suomea vuosina 2015 ja 2016. Vanhemmat raportoivat lastensa ruutuajan päiväkirjassa ja vastasivat lomakkeeseen, jossa mitattiin mm. asenteita ja käsityksiä koskien ruutuaikaa sekä vanhempien omaa ruudun käyttöä. Korkeasti koulutetuilla vanhemmilla oli tiukempi käsitys lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja he käyttivät myös itse vähemmän ruutuja lastensa edessä. Lisäksi korkeasti koulutetuille vanhemmille oli tärkeämpää rajoittaa lasten ruutuaikaa ja he kokivat vähemmän yhteiskunnallisia paineita lasten ruutujen käyttöön kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. Nämä tekijät puolestaan olivat yhteydessä lasten vähäisempään ruutuaikaan korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä verrattuna perheisiin, joissa vanhemmilla oli matala tai keskitason koulutus. Tulevien terveydenedistämisprojektien tulisi keskittyä vanhempien käsityksiin lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja vanhempien omaan ruudun käyttöön lasten edessä.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin perheen sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä 3 –6-vuotiaiden lasten paikallaanoloon. Aineistona oli DAGIS-kartoitukseen osallistuneet lapset (N=864) ja heidän vanhemmat. Lasten paikallaanoloa mitattiin liikemittarilla ja vanhempien täyttämällä istumispäiväkirjalla. Liikemittarilla mitatusta paikallaanolosta erotettiin päiväkotiaika, arki ja viikonloppu. Äidin tai isän kolmiluokkainen koulutustaso ja perheen suhteutettu kolmiluokkainen tulotaso olivat sosioekonomisina muuttujina. Keskeisimpinä tuloksina oli, että korkean koulutustaustan vanhempien lapsilla oli vähemmän ruutuaikaa, mutta enemmän lukuaikaa kotiaikana. Pääsääntöisesti objektiivisesti mitatussa paikallaanolossa ei löydetty sosioekonomisia eroja. Johtopäätöksenä todetaan, että paikallaanolon ja sosioekonomisten tekijöiden yhteydet ovat riippuvaisia käytetyistä muuttujista ja kontekstista. Tulevien sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen keskittyvien interventioiden tulisi keskittyä ruutuaikaan kotona.

Tiivistelmä: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 3–6-vuotiaiden lasten sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteyttä lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen päiväkotiaikana, arkena ja viikonloppuna. Tutkimus pohjautuu vuosina 2015 ja 2016 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n=864). Aineisto kerättiin yhteensä 66 päiväkodista kahdeksassa kunnassa. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan. Äidin koulutustausta luokiteltiin kolmiluokkaiseksi. Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo, kevyt liikkuminen ja reipas tai rasittava liikkuminen päiväkotiaikana, kotiaika päiväkotipäivinä (myöhemmin arki) ja viikonloppuna.  Pojilla oli tyttöjä enemmän vähintään reipasta liikkumista päiväkodissa, arkena ja viikonloppuna. Tytöillä oli enemmän paikallaanoloa päiväkotiaikana. Äidin korkeampi koulutus oli yhteydessä runsaampaan poikien reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena, mutta vähäisempään tyttöjen reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena ja viikonloppuna. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tytöillä oli vähemmän reippaasta rasittavaan liikkumista kuin pojilla kaikissa tutkituissa konteksteissa. Äidin koulutustaustan ja reippaasta rasittavaan liikkumisen väliset yhteydet olivat erilaiset tytöillä kuin pojilla, ja niitä esiintyi vain kotiaikana. Tarvitaan lisää tutkimusta liikkumiseen yhteydessä olevista tekijöistä, erikseen tytöillä ja pojilla.

 

Vuosi 2016  / Year 2016

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat ja päiväkotien henkilöstö eivät kokeneet lasten istumisen olevan ongelma, mutta lasten päivittäisen istumisen määrää oli kuitenkin vaikea arvioida.Päiväkodissa lasten istumisen koettiin kohdistuvan erilaisiin päivittäin toteuttaviin tuokioihin ja piireihin, kun taas kotona istumisen koettiin tapahtuvan ruutujen edessä varsinkin arki-iltoina. Lasten ruutujen edessä istuminen koettiin helppona, nopeana ja rauhallisena toimintona arkipäivän kiireydessä ja hektisyydessä vanhempien näkökulmasta. Päiväkodissa ruutujen käyttö oli harvinaista ja rajoitettua, kun taas kotona lasten käytettävissä oli laaja kirjo erilaisia välineitä usein ilman minkäänlaisia tarkkoja rajoituksia käytön suhteen. Henkilöstö kertoi, että lapsella voi olla paljonkin passiivista istumista päiväkodin arjessa, jos tähän ei kiinnitä huomiota. Henkilöstö tunnisti runsaasti erilaisia käytäntöjä ja rutiineja päiväkodin arjessa, joissa istumista voisi vähentää, mutta arjen tilanteissa näitä harvemmin muistettiin toteuttaa.

  • Ray C.,Määttä S.,Lehto R.,Roos G. & Roos E. Influencing factors of children’s fruit, vegetable and sugar-enriched food intake in a Finnish preschool setting – Preschool personnel’s perceptions. Appetite. 2016. 103, 72-79.

Tiivistelmä: Päiväkotihenkilöstö nimesi haastatteluissa useita erilaisia tekijöitä lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syöntiin vaikuttavia tekijöitä päiväkodissa. Henkilöstö totesi, että edellämainittujen ruokien syöntiin vaikuttavat lapsen oma persoonallisuus kuin myös ryhmän muiden lasten mielipiteet.Henkilöstö koki, että heillä on kyky vaikuttaa lasten ruokailutottumuksiin. Lisäksi he tiedostivat olevansa roolimalli ja kokivat roolinsa lasten ravitsemuskasvattajana suurena. Päiväkodeissa oli henkilökunnan käsityksen mukaan tarjolla vähän sokeripitoisia elintarvikkeita, kun taas kasvisten ja hedelmien saatavuus ja tarjonta vaihteli hyvin paljon. Henkilöstö koki, että kunnalla on suuri vaikutus päiväkotien ruokalistojen ja sääntöjen laadinnassa kuin myös ruokapalvelujen toteuttamisessa. Useat kunnan säännöt ja ohjeet puolestaan pohjautuivat valtiollisiin tai EU-tason säädöksiin, mitkä puolestaan vaikuttivat päiväkodin arjen ruokailutilanteisiin.

  • Ray C.,Määttä S.,Roos G. &  Roos E. Vanhempien käsityksiä päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömiseen vaikuttavista tekijöistä. Journal of Early Childhood Education Research. 2016. 5(1), 115-135.

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat nostivat esille lapsen persoonallisuuden ja roolimallin merkityksen lapsen ja kotiympäristön välisestä vuorovaikutuksesta kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömisessä.  Varsinkin nirsojen lasten vanhemmat kertoivat kokeilleensa erilaisia vanhemmuuskäytäntöjä lapsen terveellisen syömisen edistämiseksi.  Toisaalta vanhemmat tiedostivat, että vanhemmat ovat malleja lapsille ja lapset vanhemmille.  Osa vanhemmista unohti, että kasviksia ja hedelmiä on saatavilla kotona, kun taas osalla kasvikset ja hedelmät olivat nähtävillä koko ajan, jolloin lapsi itse pystyi ottamaan niitä. Osa vanhemmista rajoitti sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttöä, kun taas osa oli sallivampia käytön suhteen.  Vanhempien puheesta nousi esille päiväkodin merkitys osittain ristiriitaisesti.  Osa vanhemmista koki, että päiväkodista saa tukea, mutta toisaalta osa vanhemmista vähätteli päiväkodin merkitystä. Kotiympäristön ja yhteiskunnan tason välisestä vuorovaikutuksesta keskeiseksi nousi neuvolan merkitys terveellisten ruokatottumuksien oppimisen lähteenä. Toisaalta osa vanhemmista koki, että  internet ja sen erilaiset keskustelupalstat ja muut tiedonlähteet tarjoavat paremmin tietoa lasten ravitsemuksesta.

Tieteellisten julkaisujen lisäksi DAGIS-hankkeessa on julkaistu lukuisia Pro gradu -tutkielmia ja opinnäytetöitä. Tarkempi listaus töistä on nähtävillä täällä.