Ravitsemus

Vertaisarvioidut julkaisut/Peer-reviewed publications

1. Lehto,R., Ray,C., Vepsäläinen,H., Korkalo,L., Nissinen,K., Skaffari,E.,Määttä,S., Roos,E. & Erkkola, M. Early educators’ practices and opinions in relation to pre-schoolers’ dietary intake at preschool – case Finland. Public Health Nutrition. 2019.

Tiivistelmä: Monet alle kouluikäiset lapset syövät päiväkodissa useita aterioita päivittäin monen vuoden ajan. Sen vuoksi päiväkodissa syödyllä ruualla voi olla iso merkitys lapsen ravitsemukselle ja ruokatottumusten muodostumiselle. Päiväkodissa tarjottavan ruuan lisäksi myös henkilökunnan toimintatavat voivat vaikuttaa siihen, mitä ja kuinka paljon lapset syövät. Tässä tutkimuksessa tutkittiin päiväkodin henkilökunnan toimintatapojen ja mielipiteiden yhteyttä lasten ruuankäyttöön päiväkodissa. Tulokseksi saatiin, että mitä positiivisempi mielipide henkilökunnalla oli päiväkodin ruuasta, sitä enemmän lapset söivät kasviksia. Positiivinen mielipide ruuasta ja se, että henkilökunta söi lasten kanssa samaa ruokaa olivat myös yhteydessä lasten vähäisempään energiansaantiin. Mitä enemmän henkilökunta kannusti lapsia syömään kasviksia ja hedelmiä, sitä enemmän lapset saivat kuitua. Lisätyn sokerin saanti päiväkotiruuasta oli vähäistä (4,4 E%). Lopputulemana voidaan sanoa, että henkilökunnan mielipiteillä ja toimintatavoilla on yhteys lasten ruuankäyttöön päiväkodissa. Nämä tekijät on syytä ottaa huomioon, kun halutaan edistää lasten terveellistä syömistä päiväkodissa.

2. Lehto, R., Erkkola, M., Lehto, E., Konttinen, H., Vepsäläinen, H., Nislin, M., Nissinen, K., Vepsäläinen, C., Koivusilta, L., Roos, E., & Ray, C. Neighborhood Socioeconomic Status and Feeding Practices in Finnish preschools. Scandinavian Journal of Public Health 2019.

Tiivistelmä: Kouluja on tutkittu jonkin verran sen suhteen, että vaikuttaako se, millaisella alueella ne sijaitsevat koulun toimintaan. Päiväkoteja ei sen sijaan ole tutkittu tässä suhteessa juurikaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin päiväkodin alueen sosioekonomisen aseman yhteyttä päiväkodin ruokailukäytäntöihin. Sosioekonomisen aseman mittarina käytettiin indeksiä, joka koostuu päiväkodin lähialueella asuvien ihmisten koulutus- ja tulotasosta ja alueen työttömyysprosentista. Lasten terveellisen syömisen ja terveen ruokasuhteen oppimisen kannalta tietynlaiset ruokailukäytännöt ovat suositeltavia toimintatapoja päiväkodeissa. Suositeltavaa on mm., että henkilökunta syö yhdessä lasten kanssa samaa ruokaa, lapset saavat itse ottaa ruokansa lautaselleen ja ettei ruokaa käytetä palkintona tai rangaistuksena. Tutkimuksessa selvisi, että korkeamman sosioekonomisen aseman alueiden päiväkodeissa oli enemmän suositeltuja ruokailukäytäntöjä. Sen sijaan silloin, kun analyyseissä otettiin huomioon kunnan tietyt päätökset päiväkotiruokailun suhteen (kuinka moni henkilökunnasta saa päiväkotilounaan sen verotusarvolla ja onko kuntatason päätöstä lasten synttäritarjoiluista päiväkodissa), yhteyksiä päiväkodin alueen sosioekonomisen aseman ja ruokailukäytäntöjen välistä yhteyttä ei enää löytynyt. Näyttääkin siltä, että kunta vaikuttaa olevan määräävämpi tekijä kuin päiväkodin alueen sosioekonominen asema päiväkodin ruokailukäytäntöjen suhteen.

3. Korkalo,L., Vepsäläinen, H., Ray, C., Skaffari,E., Lehto,R., Hauta-alus,H., Nissinen,K., Meinilä,J., Roos,E. & Erkkola,M.  Parents’ Reports of Preschoolers’ Diets: Relative Validity of a Food Frequency Questionnaire and Dietary Patterns. Nutrients 2019, 11(1), 159.

Tiivistelmä: Ruoankäytön mittaamismenetelmät ovat aina haasteellisia sekä tutkijoille että tutkittaville, sillä objektiivista tapaa mitata ruoankäyttöä ei ole. Niinpä ravitsemustieteessä on tärkeä tutkia sitä, miten hyvin eri menetelmillä onnistutaan kartoittamaan tutkittavien syömistä. DAGIS-tutkimuksessa ruoankäyttöä mitattiin frekvenssikyselylomakkeella (FFQ), jolla perheet raportoivat, kuinka monta kertaa viikossa tai päivässä lapsi oli syönyt tiettyjä ruokia. Lisäksi perheet olivat pitäneet ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajan. Vertasimme FFQ:n ja ruokapäiväkirjan tuottamaa tietoa ja havaitsimme, että FFQ:n avulla voidaan tutkia päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä sokeripitoisten ruokien käyttöä riittävän luotettavasti.

4. Nissinen, K., Korkalo, K., Vepsäläinen,H., Mäkiranta, P., Koivusilta, L., Roos,E. & Erkkola, M. Accuracy in the estimation of children’s food portion sizes against a food picture book by parents and early educators. Journal of Nutritional Sciences. 2018. 7 e35.                            

Tiivistelmä:  Tässä tutkimuksessa arvioitiin annoskuvakirjan validiteettia. Annoskuvakirja sisältää suomalaislasten yleisemmin syötyjä ruokia ja on tarkoitettu vanhempien ja varhaiskasvattajien avuksi arvioimaan annosmäärien kokoa. Yhteensä 73 vanhempaa ja 107 varhaiskasvattajaa tai varhaiskasvatuksen opiskelijaa osallistui tähän tutkimukseen. Jokainen osallistuja arvioi  23 tai 24 annosta vertailemalla nähtävillä olevaa ruuan annosmäärää vastaavaan kuvaan annoskuvakirjassa. Oikeat arvioinnit vaihtelivat 36% ja 100% välillä. Ruokaryhmiä tarkemmin tarkasteltaessa, noin 90% arvioinneista koskien leipää, leivonnaisia tai pääruokia osui oikeaan.  Puolestaan keittojen, puurojen, salaattien ja tuoreiden vihannesten arviointi oli haastavinta (alle 65% oikein). Vanhemmat ja varhaiskasvattajat arvioivat annoskokoja samalla tarkkuudella.  Lasten annoskuvakirjan voidaan todeta olevan hyödyllinen, kun arvioidaan lasten ruokien annoskokoja.

5. Vepsäläinen H., Nevalainen J., Fogelholm M., Korkalo L., Roos E., Ray C. & Erkkola M. on behalf of the DAGIS Consortium Group. Like parent, like child? Dietary resemblance in families. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity. 2018. 15:62.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhempien ja heidän lastensa ruokavalion samankaltaisuutta. Aineistona oli 665 isä-lapsi- ja 798 äiti-lapsi-paria DAGIS-tutkimuksesta. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he täyttivät samanlaisen ruoankäyttöä selvittämän lomakkeen omalta osaltaan. Vanhemmat kertoivat myös koulutuksensa, samassa taloudessa asuvien lapsien määrän ja viikoittaisten yhteisten aterioiden määrän. Tutkimuksen perusteella lapsen ruoankäyttö muistutti enemmän äidin kuin isän ruoankäyttöä. Kun otettiin huomioon, kumpi vanhempi oli raportoinut lapsen ruoankäytön tämän puolesta, ero kuitenkin katosi. Lapsen sukupuoli tai ikä, samassa taloudessa asuvien lasten määrä, vanhempien koulutus ja isän raportoima yhteisten aterioiden määrä eivät olleet yhteydessä vanhemman ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Sen sijaan äidin raportoimien yhteisten aterioiden määrä oli positiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsen ruokavalio muistuttaa enemmän sen vanhemman ruoankäyttöä, joka raportoi lapsen ruokavalion tämän puolesta perheen sosioekonomisesta asemasta huolimatta. Niinpä tutkimuksissa tulisikin jatkossa kiinnittää huomiota siihen, kuka raportoi lapsen ruokavalion tämän puolesta ja ottaa se huomioon analyyseissä. Tulevaisuudessa myös isät tulisi ottaa aktiivisemmin mukaan tutkimuksiin, jotka selvittävät perheiden ruoankäyttöä, sillä he toimivat äidin tavoin roolimalleina lapsilleen.

6. Vepsäläinen  H., Korkalo L., Mikkilä V., Lehto R.,Ray C., Nissinen K., Skaffari E., Fogelholm M., Koivusilta L., Roos E. & Erkkola M. on behalf of the DAGIS Consortium Group. Dietary patterns and their associations with home food availability among Finnish pre-school children: a cross-sectional study. Public Health Nutrition. 2018 Jan 14:1-11.

Tiivistelmä: Artikkelissa selvitettiin päiväkoti-ikäisten lasten ruoankäyttöä sekä kodin ruokasisustusta. Aineisto oli DAGIS-tutkimuksesta, johon osallistui 864 lasta vuosina 2015–2016. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he kertoivat, kuinka usein kotona oli saatavilla kasviksia ja hedelmiä sekä sokeripitoisia elintarvikkeita. Ruoankäyttötietojen perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ruokavaliotyyliä: 1) makeat ja suolaiset naposteltavat (mm. keksien, suklaan ja jäätelön runsas käyttö); 2) terveystietoinen (mm. pähkinöiden, maustamattoman jogurtin ja marjojen runsas käyttö) ja 3) kasvikset ja prosessoitu liha (mm. kasvisten, lihaleikkeleiden ja hedelmien runsas käyttö). Suuri kasvisten ja hedelmien saatavuus oli yhteydessä niukempaan naposteluun, kun taas suuri sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuus oli yhteydessä tiheämpään naposteluun. Vastaavasti terveystietoisin ruokavalio oli niillä lapsilla, joiden kotona oli paljon kasviksia ja hedelmiä ja vain vähän sokeripitoisia elintarvikkeita. Vanhempien tulisi rajoittaa sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuutta kotona ja huolehtia siitä, että lapselle mieluisia kasviksia ja hedelmiä on tarjolla runsaasti.

7. Ray C.,Määttä S.,Lehto R.,Roos G. & Roos E. Influencing factors of children’s fruit, vegetable and sugar-enriched food intake in a Finnish preschool setting – Preschool personnel’s perceptions. Appetite. 2016. 103, 72-79.

Tiivistelmä: Päiväkotihenkilöstö nimesi haastatteluissa useita erilaisia tekijöitä lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syöntiin vaikuttavia tekijöitä päiväkodissa. Henkilöstö totesi, että edellämainittujen ruokien syöntiin vaikuttavat lapsen oma persoonallisuus kuin myös ryhmän muiden lasten mielipiteet.Henkilöstö koki, että heillä on kyky vaikuttaa lasten ruokailutottumuksiin. Lisäksi he tiedostivat olevansa roolimalli ja kokivat roolinsa lasten ravitsemuskasvattajana suurena. Päiväkodeissa oli henkilökunnan käsityksen mukaan tarjolla vähän sokeripitoisia elintarvikkeita, kun taas kasvisten ja hedelmien saatavuus ja tarjonta vaihteli hyvin paljon. Henkilöstö koki, että kunnalla on suuri vaikutus päiväkotien ruokalistojen ja sääntöjen laadinnassa kuin myös ruokapalvelujen toteuttamisessa. Useat kunnan säännöt ja ohjeet puolestaan pohjautuivat valtiollisiin tai EU-tason säädöksiin, mitkä puolestaan vaikuttivat päiväkodin arjen ruokailutilanteisiin.

8. Ray C.,Määttä S.,Roos G. &  Roos E. Vanhempien käsityksiä päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömiseen vaikuttavista tekijöistä. Journal of Early Childhood Education Research. 2016. 5(1), 115-135.

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat nostivat esille lapsen persoonallisuuden ja roolimallin merkityksen lapsen ja kotiympäristön välisestä vuorovaikutuksesta kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömisessä.  Varsinkin nirsojen lasten vanhemmat kertoivat kokeilleensa erilaisia vanhemmuuskäytäntöjä lapsen terveellisen syömisen edistämiseksi.  Toisaalta vanhemmat tiedostivat, että vanhemmat ovat malleja lapsille ja lapset vanhemmille.  Osa vanhemmista unohti, että kasviksia ja hedelmiä on saatavilla kotona, kun taas osalla kasvikset ja hedelmät olivat nähtävillä koko ajan, jolloin lapsi itse pystyi ottamaan niitä. Osa vanhemmista rajoitti sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttöä, kun taas osa oli sallivampia käytön suhteen.  Vanhempien puheesta nousi esille päiväkodin merkitys osittain ristiriitaisesti.  Osa vanhemmista koki, että päiväkodista saa tukea, mutta toisaalta osa vanhemmista vähätteli päiväkodin merkitystä. Kotiympäristön ja yhteiskunnan tason välisestä vuorovaikutuksesta keskeiseksi nousi neuvolan merkitys terveellisten ruokatottumuksien oppimisen lähteenä. Toisaalta osa vanhemmista koki, että  internet ja sen erilaiset keskustelupalstat ja muut tiedonlähteet tarjoavat paremmin tietoa lasten ravitsemuksesta.

 

Väitöskirjat/PhD thesis

Vepsäläinen,H. Food environment and whole-diet in children : Studies on parental role modelling and food availability. Helsingin yliopisto.2018.

Tiivistelmä: Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia kokonaisruokavalioon liittyviä sosiaalisia ja fyysisiä ympäristötekijöitä lapsilla. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta poikkileikkaustutkimuksesta, joista julkaisuissa I ja II käytettiin aineistoa DAGIS-tutkimuksesta. Julkaisussa I tutkittiin vanhemman ja lapsen ruoankäytön samankaltaisuutta ja siihen liittyviä sosiodemografisia tekijöitä. Kokonaisruokavalion samankaltaisuuden määrittämiseen käytettiin uudenlaista tilastollista menetelmää, jossa sekä vanhemman että lapsen FFQ:n ruokarivit järjestettiin käyttötiheyden mukaan. Isän ja lapsen välinen samankaltaisuus oli keskimäärin 0,50 (95 %:n luottamusväli 0,48–0,52), kun taas äidin lapsen välinen samankaltaisuus oli 0,57 (95 % luottamusväli 0,55–0,58). Jos äiti oli raportoinut lapsen ruoankäytön, isän ja lapsen välinen samankaltaisuus oli pienempi verrattuna tilanteeseen, jossa isä oli sijaisraportoijana. Myös äidin ja lapsen samankaltaisuudessa nähtiin viitteitä vastaavasta raportoijaan liittyvästä harhasta. Lisäksi viikoittaisten perheaterioiden määrä oli positiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Vanhempien koulutustaso ei ollut yhteydessä vanhemman ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Julkaisuissa II havaittiin, että epäterveellisten ruokien saatavuus kotona oli positiivisesti yhteydessä yleisesti epäterveellisinä pidettyihin ruokavaliotyyleihin. Vaikka terveellisten ruokien saatavuus kotona oli käänteisesti yhteydessä epäterveellisiin ruokavaliotyyleihin, vaikutti siltä, että yhteys ainakin osittain kumoutui, jos myös epäterveellisiä ruokia oli runsaasti saatavilla. Vastaavasti kodin terveellisten ruokien saatavuus oli positiivisesti ja epäterveellisten käänteisesti yhteydessä yleisesti terveellisinä pidettyihin ruokavaliotyyleihin. Tutkimuksessa tehtiin tärkeä havainto: lapsen ruokavalio muistutti enemmän sitä vanhempaa, joka oli raportoinut lapsen ruoankäytön tämän puolesta. Siksi tutkijoiden tulisi aina raportoida, kuka toimi lapsen sijaisraportoijana, ja ottaa tämä huomioon analyyseissä. Äitien lisäksi myös isät tulee huomioida perheiden ruoankäyttötutkimuksissa, jolloin sosiaalinen ruokaympäristö kyetään kuvaamaan kokonaisvaltaisemmin.

 

Näiden lisäksi DAGIS-hankkeessa on julkaistu lukuisia Pro gradu -tutkelmia ja opinnäytetöitä. Tarkempi listaus töistä on nähtävillä täällä.