Ruutuaika ja paikallaanolo

Määttä,S.;Kaukonen,R.;Vepsäläinen,H.;Lehto,E.;Ylönen,A.;Ray,C.;Erkkola,M. & Roos,E. The mediating role of the home environment in relation to parental educational level and preschool children’s screen time: a cross-sectional study. BMC Public Health. 2017. 17: 688.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin keskeisimpiä kotiympäristön tekijöitä, jotka vaikuttivat perheen koulutustason ja 3 –6-vuotiaiden lasten ruutuajan välillä. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta vanhempineen eri puolilta Suomea vuosina 2015 ja 2016. Vanhemmat raportoivat lastensa ruutuajan päiväkirjassa ja vastasivat lomakkeeseen, jossa mitattiin mm. asenteita ja käsityksiä koskien ruutuaikaa sekä vanhempien omaa ruudun käyttöä. Korkeasti koulutetuilla vanhemmilla oli tiukempi käsitys lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja he käyttivät myös itse vähemmän ruutuja lastensa edessä. Lisäksi korkeasti koulutetuille vanhemmille oli tärkeämpää rajoittaa lasten ruutuaikaa ja he kokivat vähemmän yhteiskunnallisia paineita lasten ruutujen käyttöön kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. Nämä tekijät puolestaan olivat yhteydessä lasten vähäisempään ruutuaikaan korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä verrattuna perheisiin, joissa vanhemmilla oli matala tai keskitason koulutus. Tulevien terveydenedistämisprojektien tulisi keskittyä vanhempien käsityksiin lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja vanhempien omaan ruudun käyttöön lasten edessä.

Määttä,S.; Konttinen, H.;Haukkala,A.; Erkkola,M. & Roos,E. Preschool children’s context-specific sedentary behaviours and parental socioeconomic status in Finland: a cross-sectional study.  BMJ open. 2017

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin perheen sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä 3 –6-vuotiaiden lasten paikallaanoloon. Aineistona oli DAGIS-kartoitukseen osallistuneet lapset (N=864) ja heidän vanhemmat. Lasten paikallaanoloa mitattiin liikemittarilla ja vanhempien täyttämällä istumispäiväkirjalla. Liikemittarilla mitatusta paikallaanolosta erotettiin päiväkotiaika, arki ja viikonloppu. Äidin tai isän kolmiluokkainen koulutustaso ja perheen suhteutettu kolmiluokkainen tulotaso olivat sosioekonomisina muuttujina. Keskeisimpinä tuloksina oli, että korkean koulutustaustan vanhempien lapsilla oli vähemmän ruutuaikaa, mutta enemmän lukuaikaa kotiaikana. Pääsääntöisesti objektiivisesti mitatussa paikallaanolossa ei löydetty sosioekonomisia eroja. Johtopäätöksenä todetaan, että paikallaanolon ja sosioekonomisten tekijöiden yhteydet ovat riippuvaisia käytetyistä muuttujista ja kontekstista. Tulevien sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen keskittyvien interventioiden tulisi keskittyä ruutuaikaan kotona.

Määttä,S.; Ray,C.; Vepsäläinen,H.; Lehto,E.; Kaukonen,R.; Ylönen,A. & Roos,E. Parental Education and Pre-School Children’s Objectively Measured Sedentary Time: The Role of Co-Participation in Physical Activity International Journal of Environmental Research and Public Health 2018, 15 (2), 366.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhemman koulutuksen, perheen yhdessä liikkumisen ja päiväkoti-ikäisten lasten paikallaanolon välisiä yhteyksiä. Tulokset pohjautuvat DAGIS-kartoitusaineistoon. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan (N=821). Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo arkena (vain kotiaikana) ja viikonloppuna. Vanhempaa pyydettiin ilmoittamaan, kuinka usein ainakin toinen perheen aikuinen käy yhdessä lapsen kanssa eri kohteissa (N=808). Nämä kohteet olivat luonto/metsä, oma piha, puistot/leikkipuistot ja sisäliikuntapaikat. Vanhempien koulutus luokiteltiin kolmeen luokkaan: matala, keskitaso ja korkea. Keskeisimmät tulokset olivat seuraavat. Matalan koulutustaustan omaavat vanhemmat raportoivat vierailevansa säännöllisemmin yhdessä lapsen kanssa omalla pihalla kuin korkeasti koulutetut vanhemmat. Nämä säännöllisemmät vierailut omalla pihalla olivat puolestaan yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon perheissä, joissa vanhemmalla oli matalampi koulutus. Korkeammin koulutetut vanhemmat kertoivat vierailevan säännöllisemmin sisäliikuntapaikoissa yhdessä lapsen kanssa, mutta tämä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lasten paikallaanoloon. Säännöllisemmät arkipäivien vierailut metsässä/luonnossa sekä säännöllisemmät arkipäivien ja viikonloppujen käynnit omalla pihalla lapsen kanssa olivat yhteydessä vähäisempään lapsen paikallaanoloon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että säännölliset yhteiset vierailut esimerkiksi omalla pihalla ovat merkityksellisiä lasten paikallaanolon vähentämisessä.

Määttä,S.;Ray,C.;Roos,G. & Roos,E.: Applying socioecological model to understand preschool children’s sedentary behaviors from the viewpoints of parents and preschool personnel. Early Childhood Education Journal.2016. 44(5), 491-502.

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat ja päiväkotien henkilöstö eivät kokeneet lasten istumisen olevan ongelma, mutta lasten päivittäisen istumisen määrää oli kuitenkin vaikea arvioida.Päiväkodissa lasten istumisen koettiin kohdistuvan erilaisiin päivittäin toteuttaviin tuokioihin ja piireihin, kun taas kotona istumisen koettiin tapahtuvan ruutujen edessä varsinkin arki-iltoina. Lasten ruutujen edessä istuminen koettiin helppona, nopeana ja rauhallisena toimintona arkipäivän kiireydessä ja hektisyydessä vanhempien näkökulmasta. Päiväkodissa ruutujen käyttö oli harvinaista ja rajoitettua, kun taas kotona lasten käytettävissä oli laaja kirjo erilaisia välineitä usein ilman minkäänlaisia tarkkoja rajoituksia käytön suhteen. Henkilöstö kertoi, että lapsella voi olla paljonkin passiivista istumista päiväkodin arjessa, jos tähän ei kiinnitä huomiota. Henkilöstö tunnisti runsaasti erilaisia käytäntöjä ja rutiineja päiväkodin arjessa, joissa istumista voisi vähentää, mutta arjen tilanteissa näitä harvemmin muistettiin toteuttaa.