Kartoitus vuosina 2015-2016

Vertaisarvioidut julkaisut/Peer-reviewed publications:

Määttä,S.,Kaukonen,R.,Vepsäläinen,H.,Lehto,E.,Ylönen,A.,Ray,C.,Erkkola,M. & Roos,E. The mediating role of the home environment in relation to parental educational level and preschool children’s screen time: a cross-sectional study. BMC Public Health. 2017. 17: 688. doi:10.1186/s12889-017-4694-9

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin keskeisimpiä kotiympäristön tekijöitä, jotka vaikuttivat perheen koulutustason ja 3 –6-vuotiaiden lasten ruutuajan välillä. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta vanhempineen eri puolilta Suomea vuosina 2015 ja 2016. Vanhemmat raportoivat lastensa ruutuajan päiväkirjassa ja vastasivat lomakkeeseen, jossa mitattiin mm. asenteita ja käsityksiä koskien ruutuaikaa sekä vanhempien omaa ruudun käyttöä. Korkeasti koulutetuilla vanhemmilla oli tiukempi käsitys lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja he käyttivät myös itse vähemmän ruutuja lastensa edessä. Lisäksi korkeasti koulutetuille vanhemmille oli tärkeämpää rajoittaa lasten ruutuaikaa ja he kokivat vähemmän yhteiskunnallisia paineita lasten ruutujen käyttöön kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. Nämä tekijät puolestaan olivat yhteydessä lasten vähäisempään ruutuaikaan korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä verrattuna perheisiin, joissa vanhemmilla oli matala tai keskitason koulutus. Tulevien terveydenedistämisprojektien tulisi keskittyä vanhempien käsityksiin lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja vanhempien omaan ruudun käyttöön lasten edessä.

 

Pro gradu -tutkielmat /Opinnäytetyöt/ Theses

Suhonen, J: Päiväkotien ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuudet elintarvikehankintoihin ja ruoan ravitsemuslaatuun. Seinäjoen Ammattikorkeakoulu. 2016.

Tiivistelmä: Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää päiväkotien ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuuksia elintarvikehankintoihin ja ravitsemuslaatuun. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää henkilökunnan ravitsemuskäytäntöjä, tietämystä ja mielipiteitä ruoan ravitsemuslaadusta.  Saatujen tuloksien mukaan suurin vaikutusvalta päiväkodissa tarjottavan ruoan suhteen oli esimiehellä tai ruokalistan suunnittelijoilla. Kuitenkin tulosten perusteella myös ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuudet elintarvikehankintoihin ovat hyvällä mallilla aamupalan ja välipalan osalta. Lounaalla päätösvalta on keittiöllä, mistä ruoka tulee päiväkotiin ja näin ollen lounaan valintaan ei voi päiväkodissa monikaan vaikuttaa. Osalla vastaajista ei ollut tietoa suosituksista, jotka koskivat päivähoidon ruokailua. Päiväkotien keittöillä on kuitenkin kaikki resurssit tarjota suositusten mukaista ruokaa, niistä tulisi vain informoida enemmän päiväkotien henkilökunnan välillä.

McBride, C: Socioeconomic status, overweight and waist circumference in 3-6 year old Finnish preschool children. Tampereen yliopisto. 2017.

     Tiivistelmä: Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia sosioekonomisen aseman yhteyksiä päiväkoti-ikäisen (3 –6-vuotiaat) lasten ylipainoon ja vyötärönympärykseen. Kyseistä aihetta on tutkittu Suomessa toistaiseksi vähän. Tutkimusaineistona oli DAGIS-kartoitukseen osallistuneet lapset. Tutkimusavustajat mittasivat osallistuneiden lasten painon, pituuden ja vyötärönympäryksen päiväkodissa (N=824). Vanhemmat raportoivat sosioekonomiset taustatekijät kyselylomakkeessa. DAGIS-tutkimukseen osallistuneista lapsista 12 prosenttia oli ylipainoisia tai lihavia (12.9% tytöistä ja 11.1% pojista). Sosioekonomisen aseman yhteydet ylipainoon ja vyötärönympärykseen olivat vaihtelevia ja riippuivat mm. lapsen sukupuolesta. Keskimmäisen koulutusluokan lapsilla oli matalampi todennäköisyys ylipainoon, kun vanhemman BMI oli huomioitu. Perheen matala tulotaso oli puolestaan yhteydessä tyttöjen matalampaan ylipainoriskiin, kun taas pojilla keskimmäinen tuloluokka oli yhteydessä korkeampaan ylipainoriskiin. Yhdistetty sosioekonominen taustamuuttuja (koulutus + tulotaso) oli yhteydessä tyttöjen vyötärönympärykseen. Lisäksi perheen tulotaso ja yhdistetty sosioekonomisen taustamuuttuja olivat yhteydessä poikien vyötärönympärykseen. Osa yhteyksistä hävisi, kun mahdollisia muita vaikuttavia tekijöitä otettiin huomioon mallissa. Sosioekonomisten tekijöiden ja lasten ylipainon yhteyksistä tarvitaankin lisätutkimusta mielellään kansallisella tasolla.

Bergström, J: Kasvissyönti, ruoankäyttö ja ruokaympäristö lapsiperheissä.Helsingin yliopisto. 2017.

Tiivistelmä:  Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kasvissyöjäperheiden lasten ruokavalio eroaa sekasyöjäperheiden lasten ruokavaliosta. Lisäksi tavoitteena on selvittää selittyvätkö havaitut erot perheen koulutustaustalla ja eroavatko perheiden ruokaympäristöt toisistaan. Tutkimuksen aineisto on peräisin DAGIS-tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa käytettiin tietoa lasten ruokavaliosta (poissulkien ruokailu päivähoidossa), joka kerättiin ruoan frekvenssikyselylomakkeen (n= 783) avulla. Perheen ruokaympäristöstä saatiin tietoa huoltajan lomakkeesta ja sosioekonomisen aseman indikaattorina käytettiin perheen korkeinta koulutusta. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: kasvissyöjä- ja sekasyöjäperheisiin. Kasvissyöjäperheitä oli aineistossa 30  ja sekasyöjäperheitä 670. Lapsista vain viisi noudatti kasvisruokavaliota ja lähes kaikissa kasvissyöjäperheissä pelkästään äiti oli kasvissyöjä. Kasvissyöjäperheiden lapset käyttivät merkitsevästi enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja, täysmehuja, kasviproteiineja ja kalaa verrattuna sekasyöjäperheiden lapsiin. Lisäksi kasvissyöjäperheiden lasten ruokavalio sisälsi merkitsevästi vähemmän lihatuotteita, sokeripitoisia arkiruokia  ja sokeripitoisia juomia kuin sekasyöjäperheiden lasten ruokavalio. Kaikki erot hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta säilyivät merkitsevinä, kun sekoittavina tekijöinä huomioitiin lapsen ikä ja sukupuoli sekä perheen korkein koulutus. Perheen ruokaympäristöön liittyvistä tekijöistä kasvissyöjäperheissä huoltaja näytti useammin lapselle pitävänsä kasvisten syönnistä, tarjosi useammin kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipalaksi  ja kasvissyöjäperheiden kotoa löytyi enemmän tuoreita kasviksia ja hedelmiä ja marjoja. Tämän tutkimuksen perusteella äidin kasvissyönti vaikuttaa merkittävästi myös lapsen ruokavalioon, vaikka lapsi ei olisikaan kasvissyöjä. Kasvissyöjäperheiden lapset käyttivät enemmän terveelliseksi mielettyjä ruoka-aineita ja vähemmän niitä ruoka-aineita, joiden käyttöä on ravitsemussuosituksissa suositeltu vähennettävän.