Kartoitus vuosina 2015-2016

Vertaisarvioidut julkaisut/Peer-reviewed publications:

Vepsäläinen, H., Korkalo, L., Mikkilä, V., Lehto, R., Ray, C., Nissinen, K., Skaffari, E., Fogelholm, M., Koivusilta, L., Roos, E. and Erkkola, M., on behalf of the DAGIS Consortium Group. Dietary patterns and their associations with home food availability among Finnish pre-school children: a cross-sectional study. Public Health Nutrition. 2018 Jan 14:1-11. doi: 10.1017/S1368980017003871. [Epub ahead of print]

Tiivistelmä: Artikkelissa selvitettiin päiväkoti-ikäisten lasten ruoankäyttöä sekä kodin ruokasisustusta. Aineisto oli DAGIS-tutkimuksesta, johon osallistui 864 lasta vuosina 2015–2016. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he kertoivat, kuinka usein kotona oli saatavilla kasviksia ja hedelmiä sekä sokeripitoisia elintarvikkeita. Ruoankäyttötietojen perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ruokavaliotyyliä: 1) makeat ja suolaiset naposteltavat (mm. keksien, suklaan ja jäätelön runsas käyttö); 2) terveystietoinen (mm. pähkinöiden, maustamattoman jogurtin ja marjojen runsas käyttö) ja 3) kasvikset ja prosessoitu liha (mm. kasvisten, lihaleikkeleiden ja hedelmien runsas käyttö). Suuri kasvisten ja hedelmien saatavuus oli yhteydessä niukempaan naposteluun, kun taas suuri sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuus oli yhteydessä tiheämpään naposteluun. Vastaavasti terveystietoisin ruokavalio oli niillä lapsilla, joiden kotona oli paljon kasviksia ja hedelmiä ja vain vähän sokeripitoisia elintarvikkeita. Vanhempien tulisi rajoittaa sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuutta kotona ja huolehtia siitä, että lapselle mieluisia kasviksia ja hedelmiä on tarjolla runsaasti.

Määttä,S.,Kaukonen,R.,Vepsäläinen,H.,Lehto,E.,Ylönen,A.,Ray,C.,Erkkola,M. & Roos,E. The mediating role of the home environment in relation to parental educational level and preschool children’s screen time: a cross-sectional study. BMC Public Health. 2017. 17: 688. doi:10.1186/s12889-017-4694-9

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin keskeisimpiä kotiympäristön tekijöitä, jotka vaikuttivat perheen koulutustason ja 3 –6-vuotiaiden lasten ruutuajan välillä. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta vanhempineen eri puolilta Suomea vuosina 2015 ja 2016. Vanhemmat raportoivat lastensa ruutuajan päiväkirjassa ja vastasivat lomakkeeseen, jossa mitattiin mm. asenteita ja käsityksiä koskien ruutuaikaa sekä vanhempien omaa ruudun käyttöä. Korkeasti koulutetuilla vanhemmilla oli tiukempi käsitys lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja he käyttivät myös itse vähemmän ruutuja lastensa edessä. Lisäksi korkeasti koulutetuille vanhemmille oli tärkeämpää rajoittaa lasten ruutuaikaa ja he kokivat vähemmän yhteiskunnallisia paineita lasten ruutujen käyttöön kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. Nämä tekijät puolestaan olivat yhteydessä lasten vähäisempään ruutuaikaan korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä verrattuna perheisiin, joissa vanhemmilla oli matala tai keskitason koulutus. Tulevien terveydenedistämisprojektien tulisi keskittyä vanhempien käsityksiin lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja vanhempien omaan ruudun käyttöön lasten edessä.

Määttä,S., Konttinen, H.,Haukkala,A.,Erkkola,M. & Roos,E. Preschool children’s context-specific sedentary behaviours and parental socioeconomic status in Finland: a cross-sectional study.  BMJ open. 2017

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin perheen sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä 3 –6-vuotiaiden lasten paikallaanoloon. Aineistona oli DAGIS-kartoitukseen osallistuneet lapset (N=864) ja heidän vanhemmat. Lasten paikallaanoloa mitattiin liikemittarilla ja vanhempien täyttämällä istumispäiväkirjalla. Liikemittarilla mitatusta paikallaanolosta erotettiin päiväkotiaika, arki ja viikonloppu. Äidin tai isän kolmiluokkainen koulutustaso ja perheen suhteutettu kolmiluokkainen tulotaso olivat sosioekonomisina muuttujina. Keskeisimpinä tuloksina oli, että korkean koulutustaustan vanhempien lapsilla oli vähemmän ruutuaikaa, mutta enemmän lukuaikaa kotiaikana. Pääsääntöisesti objektiivisesti mitatussa paikallaanolossa ei löydetty sosioekonomisia eroja. Johtopäätöksenä todetaan, että paikallaanolon ja sosioekonomisten tekijöiden yhteydet ovat riippuvaisia käytetyistä muuttujista ja kontekstista. Tulevien sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen keskittyvien interventioiden tulisi keskittyä ruutuaikaan kotona.

Määttä,S., Ray,C. ,Vepsäläinen,H.,Lehto,E.,Kaukonen,R., Ylönen,A., & Roos,E. Parental Education and Pre-School Children’s Objectively Measured Sedentary Time: The Role of Co-Participation in Physical Activity International Journal of Environmental Research and Public Health 2018, 15 (2), 366. doi:  10.3390/ijerph15020366

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhemman koulutuksen, perheen yhdessä liikkumisen ja päiväkoti-ikäisten lasten paikallaanolon välisiä yhteyksiä. Tulokset pohjautuvat DAGIS-kartoitusaineistoon. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan (N=821). Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo arkena (vain kotiaikana) ja viikonloppuna. Vanhempaa pyydettiin ilmoittamaan, kuinka usein ainakin toinen perheen aikuinen käy yhdessä lapsen kanssa eri kohteissa (N=808). Nämä kohteet olivat luonto/metsä, oma piha, puistot/leikkipuistot ja sisäliikuntapaikat. Vanhempien koulutus luokiteltiin kolmeen luokkaan: matala, keskitaso ja korkea. Keskeisimmät tulokset olivat seuraavat. Matalan koulutustaustan omaavat vanhemmat raportoivat vierailevansa säännöllisemmin yhdessä lapsen kanssa omalla pihalla kuin korkeasti koulutetut vanhemmat. Nämä säännöllisemmät vierailut omalla pihalla olivat puolestaan yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon perheissä, joissa vanhemmalla oli matalampi koulutus. Korkeammin koulutetut vanhemmat kertoivat vierailevan säännöllisemmin sisäliikuntapaikoissa yhdessä lapsen kanssa, mutta tämä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lasten paikallaanoloon. Säännöllisemmät arkipäivien vierailut metsässä/luonnossa sekä säännöllisemmät arkipäivien ja viikonloppujen käynnit omalla pihalla lapsen kanssa olivat yhteydessä vähäisempään lapsen paikallaanoloon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että säännölliset yhteiset vierailut esimerkiksi omalla pihalla ovat merkityksellisiä lasten paikallaanolon vähentämisessä.

Määttä S., Lehto R., Sajaniemi N., Erkkola M. & Roos E. 2017. Sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteydet 3–6-vuotiaiden lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen. Liikunta & Tiede 54 (6).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 3–6-vuotiaiden lasten sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteyttä lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen päiväkotiaikana, arkena ja viikonloppuna. Tutkimus pohjautuu vuosina 2015 ja 2016 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n=864). Aineisto kerättiin yhteensä 66 päiväkodista kahdeksassa kunnassa. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan. Äidin koulutustausta luokiteltiin kolmiluokkaiseksi. Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo, kevyt liikkuminen ja reipas tai rasittava liikkuminen päiväkotiaikana, kotiaika päiväkotipäivinä (myöhemmin arki) ja viikonloppuna.  Pojilla oli tyttöjä enemmän vähintään reipasta liikkumista päiväkodissa, arkena ja viikonloppuna. Tytöillä oli enemmän paikallaanoloa päiväkotiaikana. Äidin korkeampi koulutus oli yhteydessä runsaampaan poikien reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena, mutta vähäisempään tyttöjen reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena ja viikonloppuna. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tytöillä oli vähemmän reippaasta rasittavaan liikkumista kuin pojilla kaikissa tutkituissa konteksteissa. Äidin koulutustaustan ja reippaasta rasittavaan liikkumisen väliset yhteydet olivat erilaiset tytöillä kuin pojilla, ja niitä esiintyi vain kotiaikana. Tarvitaan lisää tutkimusta liikkumiseen yhteydessä olevista tekijöistä, erikseen tytöillä ja pojilla.

 

Pro gradu -tutkielmat /Opinnäytetyöt/ Theses

Suhonen, J: Päiväkotien ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuudet elintarvikehankintoihin ja ruoan ravitsemuslaatuun. Seinäjoen Ammattikorkeakoulu. 2016.

Tiivistelmä: Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää päiväkotien ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuuksia elintarvikehankintoihin ja ravitsemuslaatuun. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää henkilökunnan ravitsemuskäytäntöjä, tietämystä ja mielipiteitä ruoan ravitsemuslaadusta.  Saatujen tuloksien mukaan suurin vaikutusvalta päiväkodissa tarjottavan ruoan suhteen oli esimiehellä tai ruokalistan suunnittelijoilla. Kuitenkin tulosten perusteella myös ruokapalveluhenkilökunnan vaikutusmahdollisuudet elintarvikehankintoihin ovat hyvällä mallilla aamupalan ja välipalan osalta. Lounaalla päätösvalta on keittiöllä, mistä ruoka tulee päiväkotiin ja näin ollen lounaan valintaan ei voi päiväkodissa monikaan vaikuttaa. Osalla vastaajista ei ollut tietoa suosituksista, jotka koskivat päivähoidon ruokailua. Päiväkotien keittöillä on kuitenkin kaikki resurssit tarjota suositusten mukaista ruokaa, niistä tulisi vain informoida enemmän päiväkotien henkilökunnan välillä.

McBride, C: Socioeconomic status, overweight and waist circumference in 3-6 year old Finnish preschool children. Tampereen yliopisto. 2017.

Tiivistelmä: Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia sosioekonomisen aseman yhteyksiä päiväkoti-ikäisen (3 –6-vuotiaat) lasten ylipainoon ja vyötärönympärykseen. Kyseistä aihetta on tutkittu Suomessa toistaiseksi vähän. Tutkimusaineistona oli DAGIS-kartoitukseen osallistuneet lapset. Tutkimusavustajat mittasivat osallistuneiden lasten painon, pituuden ja vyötärönympäryksen päiväkodissa (N=824). Vanhemmat raportoivat sosioekonomiset taustatekijät kyselylomakkeessa. DAGIS-tutkimukseen osallistuneista lapsista 12 prosenttia oli ylipainoisia tai lihavia (12.9% tytöistä ja 11.1% pojista). Sosioekonomisen aseman yhteydet ylipainoon ja vyötärönympärykseen olivat vaihtelevia ja riippuivat mm. lapsen sukupuolesta. Keskimmäisen koulutusluokan lapsilla oli matalampi todennäköisyys ylipainoon, kun vanhemman BMI oli huomioitu. Perheen matala tulotaso oli puolestaan yhteydessä tyttöjen matalampaan ylipainoriskiin, kun taas pojilla keskimmäinen tuloluokka oli yhteydessä korkeampaan ylipainoriskiin. Yhdistetty sosioekonominen taustamuuttuja (koulutus + tulotaso) oli yhteydessä tyttöjen vyötärönympärykseen. Lisäksi perheen tulotaso ja yhdistetty sosioekonomisen taustamuuttuja olivat yhteydessä poikien vyötärönympärykseen. Osa yhteyksistä hävisi, kun mahdollisia muita vaikuttavia tekijöitä otettiin huomioon mallissa. Sosioekonomisten tekijöiden ja lasten ylipainon yhteyksistä tarvitaankin lisätutkimusta.

Bergström, J: Kasvissyönti, ruoankäyttö ja ruokaympäristö lapsiperheissä.Helsingin yliopisto. 2017.

Tiivistelmä:  Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka kasvissyöjäperheiden lasten ruokavalio eroaa sekasyöjäperheiden lasten ruokavaliosta. Lisäksi tavoitteena on selvittää selittyvätkö havaitut erot perheen koulutustaustalla ja eroavatko perheiden ruokaympäristöt toisistaan. Lasten ruokavalio kerättiin ruoan frekvenssikyselylomakkeen (n= 783) avulla. Huoltajat vastasivat lomakkeeseen, jossa kysyttiin perheen ruokaympäristöstä. Sosioekonomisen aseman indikaattorina käytettiin perheen korkeinta koulutusta. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: kasvissyöjä- (n=30)  ja sekasyöjäperheisiin (n=670). Viisi lasta  noudatti kasvisruokavaliota ja lähes kaikissa kasvissyöjäperheissä pelkästään äiti oli kasvissyöjä. Kasvissyöjäperheiden lapset käyttivät merkitsevästi enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja, täysmehuja, kasviproteiineja ja kalaa verrattuna sekasyöjäperheiden lapsiin. Lisäksi kasvissyöjäperheiden lasten ruokavalio sisälsi merkitsevästi vähemmän lihatuotteita, sokeripitoisia arkiruokia  ja sokeripitoisia juomia kuin sekasyöjäperheiden lasten ruokavalio. Kaikki erot hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta säilyivät merkitsevinä, kun sekoittavina tekijöinä huomioitiin lapsen ikä ja sukupuoli sekä perheen korkein koulutus. Perheen ruokaympäristöön liittyvistä tekijöistä kasvissyöjäperheissä huoltaja näytti useammin lapselle pitävänsä kasvisten syönnistä, tarjosi useammin kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipalaksi  ja kasvissyöjäperheiden kotoa löytyi enemmän tuoreita kasviksia ja hedelmiä ja marjoja. Tämän tutkimuksen perusteella äidin kasvissyönti vaikuttaa merkittävästi myös lapsen ruokavalioon, vaikka lapsi ei olisikaan kasvissyöjä. Kasvissyöjäperheiden lapset käyttivät enemmän terveelliseksi mielettyjä ruoka-aineita ja vähemmän niitä ruoka-aineita, joiden käyttöä on ravitsemussuosituksissa suositeltu vähennettävän.

Ahonen, M. Annoskoon arvioinnin luotettavuus: restonomi- ja sosionomiopiskelijoiden ruokamäärien arvioinnin erot. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. 2017.

Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, osaavatko ravitsemisalalla opiskelevat ja työskentelevät arvioida elintarvikkeiden annosmääriä paremmin kuin varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat. Aineiston keruu toteutettiin DAGIS-tutkimushankkeen lasten annoskuvakirjan luotettavuustutkimuksen yhteydessä syksyllä 2016. Tutkimukseen osallistui yhteensä 33 restonomiopiskelijaa ja 38 varhaiskasvatukseen suuntautunutta sosionomiopiskelijaa. Tutkimustilanteissa tutkittavien tuli verrata etukäteen punnittuja ruoka-annoksia annoskuvakirjan annosvalokuviin sekä valita mielestään ruoka-annosta parhaiten vastaava annoskuva Ravitsemisalalla opiskelevat ja työskentelevät arvioivat pääsääntöisesti paremmin ruoka-annosten oikeita annoskokoja kuin varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat. Ero oli kuitenkin pieni. Restonomiopiskelijoilla täysin oikein menneitä arvioita oli keskimäärin 72 % ja sosionomiopiskelijoilla 69 % kaikista arvioinneista. Ravitsemisalan henkilöt arvioivat paremmin terveellisinä pidettyjä ruokia, kuten lämpimiä kasviksia, tuoreita vihanneksia ja puuroja. Sen sijaan varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat arvioivat paremmin päiväkotiympäristön ja lasten tyypillisiä ruokia, kuten muroja ja teollisia lastenruokia. Jotta tutkimusaineiston avulla voitaisiin tehdä yleistettäviä päätelmiä, tutkimusaineiston koon olisi täytynyt olla suurempi.