Ryhmähaastattelut ja pilottitutkimus

Vertaisarvioidut julkaisut/Peer-reviewed publications

Tiivistelmä: Päiväkotihenkilöstö nimesi haastatteluissa useita erilaisia tekijöitä lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syöntiin vaikuttavia tekijöitä päiväkodissa. Henkilöstö totesi, että edellämainittujen ruokien syöntiin vaikuttavat lapsen oma persoonallisuus kuin myös ryhmän muiden lasten mielipiteet.Henkilöstö koki, että heillä on kyky vaikuttaa lasten ruokailutottumuksiin. Lisäksi he tiedostivat olevansa roolimalli ja kokivat roolinsa lasten ravitsemuskasvattajana suurena. Päiväkodeissa oli henkilökunnan käsityksen mukaan tarjolla vähän sokeripitoisia elintarvikkeita, kun taas kasvisten ja hedelmien saatavuus ja tarjonta vaihteli hyvin paljon. Henkilöstö koki, että kunnalla on suuri vaikutus päiväkotien ruokalistojen ja sääntöjen laadinnassa kuin myös ruokapalvelujen toteuttamisessa. Useat kunnan säännöt ja ohjeet puolestaan pohjautuivat valtiollisiin tai EU-tason säädöksiin, mitkä puolestaan vaikuttivat päiväkodin arjen ruokailutilanteisiin.

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat nostivat esille lapsen persoonallisuuden ja roolimallin merkityksen lapsen ja kotiympäristön välisestä vuorovaikutuksesta kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömisessä.  Varsinkin nirsojen lasten vanhemmat kertoivat kokeilleensa erilaisia vanhemmuuskäytäntöjä lapsen terveellisen syömisen edistämiseksi.  Toisaalta vanhemmat tiedostivat, että vanhemmat ovat malleja lapsille ja lapset vanhemmille.  Osa vanhemmista unohti, että kasviksia ja hedelmiä on saatavilla kotona, kun taas osalla kasvikset ja hedelmät olivat nähtävillä koko ajan, jolloin lapsi itse pystyi ottamaan niitä. Osa vanhemmista rajoitti sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttöä, kun taas osa oli sallivampia käytön suhteen.  Vanhempien puheesta nousi esille päiväkodin merkitys osittain ristiriitaisesti.  Osa vanhemmista koki, että päiväkodista saa tukea, mutta toisaalta osa vanhemmista vähätteli päiväkodin merkitystä. Kotiympäristön ja yhteiskunnan tason välisestä vuorovaikutuksesta keskeiseksi nousi neuvolan merkitys terveellisten ruokatottumuksien oppimisen lähteenä. Toisaalta osa vanhemmista koki, että  internet ja sen erilaiset keskustelupalstat ja muut tiedonlähteet tarjoavat paremmin tietoa lasten ravitsemuksesta.

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat ja päiväkotien henkilöstö eivät kokeneet lasten istumisen olevan ongelma, mutta lasten päivittäisen istumisen määrää oli kuitenkin vaikea arvioida.Päiväkodissa lasten istumisen koettiin kohdistuvan erilaisiin päivittäin toteuttaviin tuokioihin ja piireihin, kun taas kotona istumisen koettiin tapahtuvan ruutujen edessä varsinkin arki-iltoina. Lasten ruutujen edessä istuminen koettiin helppona, nopeana ja rauhallisena toimintona arkipäivän kiireydessä ja hektisyydessä vanhempien näkökulmasta. Päiväkodissa ruutujen käyttö oli harvinaista ja rajoitettua, kun taas kotona lasten käytettävissä oli laaja kirjo erilaisia välineitä usein ilman minkäänlaisia tarkkoja rajoituksia käytön suhteen. Henkilöstö kertoi, että lapsella voi olla paljonkin passiivista istumista päiväkodin arjessa, jos tähän ei kiinnitä huomiota. Henkilöstö tunnisti runsaasti erilaisia käytäntöjä ja rutiineja päiväkodin arjessa, joissa istumista voisi vähentää, mutta arjen tilanteissa näitä harvemmin muistettiin toteuttaa.

Pro gradu -tutkielmat /Opinnäytetyöt/ Theses

Tiivistelmä: Tutkimuksen mukaan aikuisten rooli on merkittävä 3-5-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden kannalta. Lapset eivät kykene toteuttamaan fyysistä aktiivisuutta ilman aikuisen seuraa ja mahdollistamista. Aikuisten asenteet ja kiinnostus vaikuttavat kaikkein eniten lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Mitä tärkeämpänä aikuiset pitävät fyysistä aktiivisuutta, sitä todennäköisemmin he myös tukevat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Myönteisellä suhtautumisella ja kannustuksella aikuisten on mahdollista edistää lasten fyysistä aktiivisuutta. Vastaavasti aikuisten mielenkiinnon ja jaksamisen puute ovat yksi suurimmista esteistä pienten lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumiselle. Tutkimuksen mukaan vanhempien ja varhaiskasvattajien tulisi tehdä myös enemmän yhteistyötä kasvatuskumppanuuden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä vanhemmat eivät tunne päiväkotiympäristöä riittävän hyvin. Tämän vuoksi vanhempien oletukset ja odotukset eivät kohtaa päiväkodin käytäntöjen kanssa, mikä hankaloittaa vanhemman oman roolin määrittämistä lapsen riittävän fyysisen aktiivisuuden toteutumisen kannalta.

Tiivistelmä: Tutkimuksen aineistona oli DAGIS-tutkimuksen pilottiaineisto. Tutkimuksessa tutkittiin vanhemmuuskäytäntöjen ja -tyylin yhteyksiä 3-5-vuotiaiden lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syöntiin. Keskeisempänä tuloksena oli, että  lämmöllä ja psykologisella kontrollilla vanhemmuustyyleinä oli vastakkaiset vaikutukset lasten sokerin saantiin eri vanhemmuuskäytäntöjen kautta. Vanhemman psykologinen kontrolli lisäsi vanhemman sallivaa sokeripitoisten elintarvikkeiden käytäntöä, mikä puolestaan lisäsi lapsen sokerin saantia. Samoin vanhempien psykologinen kontrolli lisäsi vanhemman käytäntöä käyttää ruokaa palkintona, mikä puolestaan lisäsi lapsen sokerin saantia. Puolestaan lämpö vanhemmuustyylinä vähensi vanhemman käytäntöä käyttää ruokaa palkintona, mikä puolestaan vähensi lapsen sokerin saantia.

Tiivistelmä: Tutkimuksen tuloksena oli, että kotona ruokakasvatusta toteutetaan usein vanhempien oman esimerkin ja yhteisten ruokailuhetkien avulla. Lisäksi aineistosta voitiin erottaa ajatus ”maalaisjärkisestä” ruokakasvatuksesta, jonka pääajatus on kohtuuteen pyrkiminen. Kolmas aineistosta tunnistettu ruokakasvatuksen toteuttamiskeino oli erilaisten sääntöjen, kieltojen ja rajoitusten käyttäminen. Tämän tutkimuksen mukaan päiväkodissa ruokakasvatusta toteutetaan vertaisryhmää ja yhteisiä ruokailuhetkiä apuna käyttäen. Lisäksi varhaiskasvattajien haastatteluissa nousi esille ajatus jokaiselle lapselle erikseen sovelletusta yksilöllisestä ruokakasvatuksesta. Tutkimuksen tulosten mukaan suurin osa vanhemmista ja varhaiskasvattajista pitää kotia tärkeimpänä ruokakasvattajana. Aineistosta oli kuitenkin löydettävissä vanhempien joukko, jonka mukaan päiväkoti huolehtii pääosin ruokakasvatuksen toteuttamisesta. Kodin ja päiväkodin yhteistyö ruokakasvatuksen osalta näyttäytyy tämän tutkimuksen tulosten valossa vähäiseltä ja pintapuoliselta.