DAGIS-tuloksia lyhyesti

Vertaisarvioidut julkaisut, väitöskirjat ja pro gradu -tutkielmat (vuosittain, aakkosjärjestyksessä) /Peer-reviewed publications, PhD and Master’s theses (in order of publication)

Vuosi 2025 / Year 2025

Yhdessä syöminen on yhteydessä sekä lasten että vanhempien terveelliseen ruokavalioon. On kuitenkin epäselvää, mitkä ateriat ovat erityisen merkityksellisiä ja miten yhteydet eroavat isien ja äitien välillä. Siksi selvitimme yhteisten aterioiden yhteyttä ruokavalion laatuun lapsilla, isillä ja äideillä sekä eri aterioilla. Käytimme DAGIS-intervention alkumittauksessa vuonna 2017 kerättyä aineistoa, jossa oli 296 lasta (3–6 vuotta), 103 isää ja 293 äitiä. Perheissä, joissa isät söivät usein yhdessä lapsen kanssa, sekä lapsen että isän ruokavalion laatu oli parempi verrattuna perheisiin, joissa isät söivät harvemmin yhdessä lapsen kanssa. Yhteys näkyi viikonlopun pääaterioilla (lounas, päivällinen). Viikonlopuilla saattaa siis olla erityinen merkitys perheen ruokavalion laadun kannalta. Perheitä voisi kannustaa satsaamaan viikonloppujen terveelliseen ruokavalioon ja lapsen osallistamiseen terveellisten, ympäristön kannalta kestävien ja helppojen reseptien avulla. Havaitut yhteydet olivat melko heikkoja, joten niiden vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta suuremmissa aineistoissa. Ne voivat silti olla kokonaisruokavalion kannalta merkityksellisiä, ja sekä isät että lapset hyötyvät yhteisistä aterioista. Tutkimus vahvisti, että isillä on selkeä rooli kodin ruokaympäristön aktiivisina toimijoina, ja jatkossa heidät on huomioitava sekä tutkimuksien osallistujina että käytännön terveyden edistämisessä entistä paremmin.

Tiivistelmä: Alakouluikäiset oppilaat kokevat stressiä monista syistä, kuten koulutyöstä, kaverisuhteista ja vapaa-ajan kuormituksesta. Stressiä pidetään usein oppimista heikentävänä tekijänä, mutta sen yhteydestä lasten oppimistuloksiin on vielä melko vähän tutkimustietoa. Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten oppilaiden stressi ja stressistä palautuminen liittyvät heidän matematiikan ja luetun ymmärtämisen oppimistestien tuloksiin. Lisäksi tarkasteltiin, onko ruutuajalla vaikutusta testituloksiin palautumisen kautta.
Aineisto kerättiin DAGIS Salo -hankkeesta, johon osallistui 524 oppilasta 3.–6. luokilta. Stressi ja palautuminen mitattiin Firstbeat-sensoreilla, oppimista arvioitiin Lukilasse 2 -testeillä ja ruutuaikaa selvitettiin kyselyillä. Tulosten perusteella stressillä ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä oppilaiden testituloksiin. Sen sijaan taustatekijöillä oli vaikutusta: korkeasti koulutettujen vanhempien lapset menestyivät keskimäärin paremmin, pojat suoriutuivat vahvemmin matematiikassa ja kolmasluokkalaiset erottuivat erityisen hyvin luetun ymmärtämisessä.
Ruutuaika oli suoraan yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, mutta se ei vaikuttanut tuloksiin palautumisen kautta. Tulokset osoittavat, että oppimiseen vaikuttaa monia tekijöitä, vaikka stressi ei ollut keskeinen selittäjä tässä tutkimuksessa. Työ tarjoaa hyödyllistä tietoa oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tukemiseen sekä avaa uusia näkökulmia jatkotutkimukselle.

Tiivistelmä: Koulun ruokaympäristöllä ja koululounaalla voi olla tärkeä rooli lasten ruokailutottumusten muovaamisessa, mutta vain harvoissa tutkimuksissa on tarkasteltu ympäristötekijöitä, jotka määrittävät mitä koululaiset syövät suomalaisissa alakouluissa. Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli tutkia koulun ruokaympäristön sosiokulttuuristen ja fyysisen ympäristön tekijöiden yhteyksiä siihen, kuinka usein alakoululaiset syövät kasviksia koululounaalla. Työssä hyödynnettiin poikkileikkausaineistoa DAGIS Salo -tutkimuksesta. Otos sisälsi 527 oppilasta 3.–6. luokilta, 19 rehtoria ja 17 kouluruokailun henkilökuntaan kuuluvaa työntekijää 22 alakoulusta Salon alueella.
Sosiokulttuurisina tekijöinä tarkasteltiin ruokakasvatuksen yhteistyötä koulun opetus- ja keittiöhenkilökunnan välillä sekä keittiöhenkilökunnan minäpystyvyyttä kasvisten tarjoamisen suhteen. Näitä tekijöitä arvioitiin rehtoreille ja ruokapalveluhenkilöstölle suunnattujen kyselyiden avulla. Fyysisestä ympäristöstä tutkittuja tekijöitä oli lautasmallikuvien esilläolo ruokalassa ja ruokien sijoittelu tarjoilulinjastossa. Näitä arvioitiin ruokalassa tehtyjen havainnointien avulla. Oppilaat raportoivat itse, kuinka monta kertaa viikossa he söivät salaattia ja muita kasviksia koululounaalla.
Kasvisten syöminen päivittäin koululounaalla oli yli kaksi kertaa todennäköisempää kouluissa, joissa salaatit ja muut kasvikset sijoitettiin lounaslinjastolla ennen pääruokaa. Muiden tutkittujen ympäristömuuttujien ja oppilaiden kasvisten syönnin välillä ei havaittu yhteyttä. Tulos viittaa siihen, että pienillä muutoksilla fyysisessä ruokaympäristössä, kuten tarjoilulinjaston ruokalajien sijainnin muuttamisella, voisi olla vaikutusta oppilaiden kasvisten syöntitiheyteen. Tulos on linjassa myös aiempien, esim. aikuisten työpaikkaruokailua koskevien tutkimusten kanssa.

Tiivistelmä: Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten yksilö reagoi eri asioihin, kuten ympäristöön ja tunnetiloihin. Temperamentin koetaan olevan vakaa, mutta muovautuva. Temperamentin muuttuminen on liitoksissa lasten normaaliin kehitykseen. Tahdonalainen hallinta lisääntyy iän myötä ja koulutyöhön keskittymisestä tulee tutumpaa.

Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut, kuinka vakaana temperamentti pysyy ja miten se vaikuttaa digilaitteiden käytön määrään. Aineistoina käytin vuosina 2017–2018 toteutettua DAGIS-tutkimusta sekä vuosina 2023–2024 tehtyä DAGIS Salo -tutkimusta. Tulokset viittasivat siihen, että temperamentti muuttuu huomattavasti varhaislapsuudesta aina 3.–6. luokalle saakka.

Yleisesti ottaen aikaisemmissa tutkimuksissa temperamentti on näyttäytynyt huomattavasti vakaampana kuin tässä tutkimuksessa, vaikka tutkimustulosten välillä on ollut eroavaisuuksia. Joidenkin temperamenttipiirteiden on todettu lisäävän digilaitteiden käyttöä, mutta tämän tutkimuksen tuloksissa temperamentti ei näyttänyt vaikuttavan digilaitteiden käytön määrään.

Lisähavaintoja löytyi sukupuolen ja luokka-asteen vaikutuksesta digilaitteella vietettyyn aikaan. Pojat käyttivät digilaitteita pelaamiseen huomattavasti enemmän kuin tytöt, ja kummankin sukupuolen kohdalla sosiaalisen median postausten selailuun sekä videoiden katseluun käytetty aika kasvoi ylemmillä luokka-asteilla.

Erityisesti digilaitteiden käytön yhteys pienten lasten kehitykseen kaipaa lisätutkimusta, sillä aihe on tuore ja jo tehtyjen tutkimusten perusteella hyvin tärkeä.

Tiivistelmä: Lasten ulkona vietettämän ajan väheneminen ja ruutuajan lisääntyminen herättävät huolta, sillä molemmat voivat vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Eri paikoissa ulkoilun yhteydestä pienten lasten ruutuaikaan tiedetään kuitenkin vähemmän. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vanhemman ja lapsen yhdessä ulkoilemista luonnossa, omalla pihalla, leikkipaikalla sekä kaiken kaikkiaan, ja niiden yhteyttä 3–6-vuotiaiden ruutuaikaan. Ruutuaikaa tarkasteltiin erikseen arkipäivien, viikonlopun ja koko viikon osalta. Aineisto kerättiin DAGIS-interventiotutkimuksen lähtömittauksissa vuonna 2017 Suomessa. Yhteensä 673 päiväkotilapsen (3–6 v.) vanhempi täytti lapsen ruutuaikapäiväkirjan sekä kyselylomakkeen, jossa kysyttiin vanhemman ja lapsen ulkoilukäyntien useutta sekä perheen taustatekijöitä. Aineisto analysoitiin lineaarisilla regressioanalyyseillä, jotka vakioitiin lapsen iän, sukupuolen, sosioekonomisen taustan ja vuodenajan mukaan. Tulokset osoittivat, että säännöllinen ulkoilu luonnossa ja omalla pihalla oli yhteydessä lapsen vähäisempään ruutuaikaan arkipäivinä, kun taas säännöllinen ulkoilu leikkipaikalla oli yhteydessä vähäisempään ruutuaikaan viikonloppuisin. Lisäksi säännöllinen ulkoilu luonnossa, omalla pihalla ja leikkipaikalla oli yhteydessä lapsen vähäisempään viikoittaiseen ruutuaikaan. Vanhemman ja lapsen yhteisten ulkoilukäyntien kokonaismäärä oli myös yhteydessä vähäisempään ruutuaikaan niin arkipäivien, viikonlopun kuin koko viikon ruutuaikaa tarkasteltaessa. Säännöllisellä ulkoilulla saattaa olla pieni, mutta tärkeä merkitys lasten ruutuajalle, ja eri paikoissa ulkoiluin merkitys ruutuajalle vaihtelee viikon ja viikonlopun välillä. Perheen yhteinen ulkoilu voi siis tarjota vaihtoehtoja ruutuajalle, ja asuinalueita suunniteltaessa tulisikin varmistaa, että ne tarjoavat monipuolisia tiloja ulkoiluun.

Tiivistelmä: Syömisen taito (engl. eating competence) kuvastaa positiivista suhdetta ruokaan ja syömiseen siten, että ravitsemukselliset tarpeet täyttyvät, mutta syömisessä säilyy joustavuus ja nautinto. Syömisen taidon ja ruokavalion laadun välisten yhteyksien tarkastelu auttaa tunnistamaan mahdollisia keinoja terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi. Näyttö lasten syömisen taidon ja ruokavalion laadun välisistä yhteyksistä on rajallista. Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin 10–14-vuotiaiden lasten syömisen taidon, ruokavaliotyylien ja ruokavalion laadun välisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin, miten huoltajien sosioekonominen asema on yhteydessä lasten syömisen taitoon. Tutkielmassa käytettiin aineistoa DAGIS Next seurantatutkimuksesta. Otos koostui 223 lapsesta ja heidän perheistään. Syömisen taitoa arvioitiin 16-kohtaisella Satter Eating Competence Inventory -työkalulla. Lasten ruoankäyttöä arvioitiin ruoankäyttökyselyllä (engl. Food Frequency Questionnaire, FFQ), josta pääkomponenttianalyysin avulla löydettiin kaksi ruokavaliotyyliä: terveystietoinen ruokavaliotyyli sekä lihaa ja satunnaisia herkkuja painottava ruokavaliotyyli. Ruokavalion laatua arvioitiin Healthy Food Intake Index:llä (HFII), joka rakennettiin 33 FFQ-rivin avulla. Sosioekonomista asemaa mitattiin perheen korkeimman koulutustason ja suhteellisen kotitaloustulon avulla. Korkeampi syömisen taito oli yhteydessä terveellisempään ruokavalioon, mitattuna sekä teorialähtöisen indeksin että datalähtöisten ruokavaliotyylien avulla. Perheen sosioekonominen asema ei ollut yhteydessä lasten syömisen taitoon. Päiväkotien ja koulujen tulisi vahvemmin sisällyttää syömisen taito osaksi ravitsemuskasvatusta ja korostaa sen merkitystä lasten terveyden edistämisessä.

Tiivistelmä: Ruokakasvatuskäytännöt ovat erilaisia keinoja, joita vanhemmat käyttävät vaikuttaakseen lasten syömiseen. Vanhemmuustyyli taas kuvastaa laajemmin vanhemman yleistä lähestymistapaa lasten kasvatukseen, ja se näkyy kaikenlaisissa vanhemman ja lapsen välisissä vuorovaikutustilanteissa. Sekä ruokakasvatuskäytännöt että vanhemmuustyyli voivat vaikuttaa lapsen syömiseen. Me tutkimme, miten ruokakasvatuskäytännöt, joilla pyritään lisäämään lapsen kasvisten syömistä, ja vanhemmuustyyli olivat yhteydessä lasten kasvisten kulutukseen ja riippuiko ruokakasvatuskäytäntöjen ja kasvisten kulutuksen yhteys siitä, millainen vanhemmuustyyli vanhemmalla oli. Käytimme vuosina 2015–2016 DAGIS-tutkimuksessa 3–6-vuotiailta lapsilta ja heidän perheiltään kerättyä aineistoa. Tulokset ruokakasvatuskäytännöistä osoittivat, että lapset söivät enemmän kasviksia (grammaa/päivä), jos vanhemmat laittoivat aterioilla kasviksia useammin lapsen saataville, ja lapsi sai itse annostella ja päättää, mitä ottaa. Useissa aiemmissakin tutkimuksissa on havaittu, että lapset kuluttavat enemmän kasviksia, kun niitä on kotona hyvin saatavilla. Myös yksi yhteys vanhemmuustyyliin havaittiin: lapset söivät sitä vähemmän kasviksia mitä ylisuojelevampi (lapsen kehitystasoon nähden liiallinen kontrollointi ja osallistuminen lapsen tekemisiin) vanhempi oli. Lisäksi havaitsimme kaksi yhteyttä, jotka osoittivat, että vanhemmuustyyli saattaa vaikuttaa siihen, millainen yhteys ruokakasvatuskäytännöillä ja lasten kasvisten kulutuksella on. Koska vanhemmuustyylin ja lasten kasvisten kulutuksen yhteyttä on tutkittu hyvin vähän erityisesti käyttämällämme vanhemmuustyylikyselyllä, tarvitaan siitä enemmän tutkimusta ennen vahvempia johtopäätöksiä. Vanhemmuustyylin mahdollinen merkitys voi kuitenkin olla hyödyllistä huomioida, kun pyritään vaikuttamaan lasten kasvisten kulutukseen vanhempien toiminnan kautta. Koska tämä oli poikkileikkaustutkimus, havaittujen yhteyksien suunnasta ei ole varmuutta. On todennäköistä, että myös lasten kasvisten kulutus vaikuttaa vanhempien käytökseen.

Vuosi 2024 / Year 2024

Tiivistelmä: Kronotyyppi kuvaa ihmisen luontaista vuorokausirytmiä. Myöhäisemmän kronotyypin omaavilla, eli niin kutsutuilla iltavirkuilla, teineillä ja aikuisilla on usein heikommat nukkumistottumukset ja taipumus epäterveellisiin elintapoihin, mutta pienempien lasten kohdalla näistä yhteyksistä tiedetään vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vertailla eri kronotyypin omaavien päiväkoti-ikäisten lasten nukkumistottumuksia Suomessa, sekä tutkia, miten kronotyyppi ja erilaiset unta kuvaavat tekijät ovat yhteydessä lasten ruokavalioon.
Tutkimus tarkasteli 3–6-vuotiaiden päiväkotilaisten kronotyypin, unen ja ruokavalion välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa havaittiin, että iltavirkuilla oli suurempi sosiaalinen jetlag (tila, jossa ihmisen sisäinen kello on eri ajassa kuin ympäröivä yhteiskunta) ja suurempi unen vaihtelu verrattuna aamuvirkkuihin. Taipumus iltavirkkuuteen oli yhteydessä suurempaan lisätyn sokerin ja makeiden ruokien kulutukseen sekä vähäisempään kasvisten kulutukseen. Myöhäisempi kronotyyppi jatkuvana muuttujana oli myös yhteydessä suurempaan makeisten kulutukseen, vähäisempään kasvisten kulutukseen sekä vähäisempään kuidun saantiin. Unen kesto, sosiaalinen jetlag ja unen vaihtelu eivät olleet yhteydessä ruokavalioon. Tutkimus korostaa, että tulevissa terveyden edistämiseen tähtäävissä interventioissa olisi hyödyllistä huomioida lasten oma kronotyyppi.

Vuosi 2023 / Year 2023

Tiivistelmä: Aikuisilla on tutkimusnäyttöä siitä, että myöhäisempi syöminen olisi yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen tai suurempaan rasvamassaan. Pienten lasten keskuudessa tällaiset tutkimukset ovat kuitenkin vähäisiä. Siksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ilta-ajan syömisen ajoittumisen yhteyttä ikä- ja sukupuolivakioituun painoindeksiin sekä vyötärö-pituus-suhdelukuun päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Vyötärö-pituus-suhde kuvaa vyötärönympärystä pituuteen suhteutettuna, ja sitä käytetään vyötärölihavuuden arviointiin niin lapsilla kuin aikuisilla. Lisäksi tarkasteltiin, ovatko edellä mainitut yhteydet erilaisia riippuen lapsen kronotyypistä, eli luontaisesta uni-valverytmistä.
Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2015–2016 tehdyn DAGIS-kartoitustutkimuksen aineistoa 627 lapselta. Ikä- ja sukupuolivakioitu painoindeksi sekä vyötärö-pituus-suhdeluku laskettiin lapsilta mitatuista pituudesta, painosta ja vyötärönympäryksestä. Lasten ilta-ajan syömisen ajoittumista kuvattiin kolmella tavalla: 1) viimeisen syömiskerran kellonaika, 2) kulunut aika viimeisen syömiskerran ja nukahtamisen välillä sekä 3) alle kaksi tuntia ennen nukahtamista saadun energian osuus koko päivän energian saannista. Lasten kronotyyppiä kuvattiin viikonlopun yöunen keskikohdalla (kellonaika), ja siinä huomioitiin viikon aikana kertynyt mahdollinen univelka.
Tutkituista yhteyksistä kaksi olivat tilastollisesti merkitseviä. Lyhyempi aika viimeisen syömiskerran ja nukahtamisen välillä oli yhteydessä suurempaan vyötärö-pituus-suhdelukuun. Myös suurempi energiansaanti (osuus päivän energiansaannista) alle kaksi tuntia ennen nukahtamista oli yhteydessä suurempaan vyötärö-pituus-suhdelukuun. Lapsen kronotyyppi ei vaikuttanut tuloksiin. Nämä tulokset viittaavat siihen, että yhteys myöhäisemmän syömisen ja ylipainon/lihavuuden välillä voitaisiin nähdä jo pienillä lapsilla. Koska viimeisen syömiskerran kellonajalla ei havaittu yhteyksiä, saattaa olla, että erityisesti syömisen ajoittumisella suhteessa unen ajoittumiseen on merkitystä. Vahvemmat johtopäätökset vaativat kuitenkin lisää tutkimusta.

Tiivistelmä: Aiemmissa tutkimuksissa lapsen temperamentin ja painon välillä on löydetty yhteyksiä, mutta vain harvat tutkimukset ovat selvittäneet temperamentin ja ruoankäytön yhteyksiä. Erityisesti temperamentin yhteydet energiansaantiin ovat edelleen vähän tutkittuja. Lisäksi tiedetään vain vähän siitä, miten temperamentti on yhteydessä ruoankäyttöön varhaiskasvatuksessa, joka on tärkeä arki ympäristö monille lapsille.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko lapsen temperamentti yhteydessä keskimääräiseen energiansaantiin ja sen päivittäiseen vaihteluun. Yhteyksiä tarkasteltiin erikseen koti- ja päiväkotiympäristöissä.
Tutkimuksessa käytettiin 505 suomalaisen päiväkotilapsen tietoja, jotka kerättiin DAGIS-poikkileikkaustutkimuksessa vuosina 2015–2016. Vanhemmat raportoivat lapsensa temperamentin kyselylomakkeella sekä ruoankäytön ruokapäiväkirjalla kahden arkipäivän (päiväkodin ulkopuolisina tunteina) ja yhden viikonlopun päivän ajalta. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset päiväkodissa raportoivat lapsen ruoankulutuksen päiväkotiaikana samoina arkipäivinä kuin vanhemmat pitivät ruokapäiväkirjaa kotona. Yhteyksiä tarkasteltiin lineaarisilla regressiomalleilla.
Lapsilla, joilla oli enemmän ulospäinsuuntautuneisuutta, oli myös korkeampi keskimääräinen päivittäinen energiansaanti. Kun tarkasteltiin erikseen kotona ja päiväkodissa, yhteys havaittiin vain päiväkodissa. Päivittäinen energiansaanti vaihteli päivästä toiseen enemmän niillä lapsilla, joilla oli enemmän kielteistä virittyneisyyttä.
Tulokset viittaavat siihen, että temperamentti saattaa muovata lasten energiansaantia. Lisäksi varhaiskasvatusympäristön merkitys lasten syömiselle voi olla erilainen riippuen lapsen temperamentista, mikä vaatii lisätutkimusta.

Tiivistelmä: On aikaisempaa näyttöä, että perheen alempi sosioekonominen tausta on yhteydessä lasten epäterveellisempään ruoan kulutukseen. DAGIS hankkeessa halusimme selvittää perheen sosioekonomisen aseman yhteyksiä lasten ruoan kulutukseen tarkemmin ja näin ollen tutkimme perheen ylintä koulutusta, perheen suhteellisia tuloja ja yhteydet lasten hedelmien ja vihannesten kulutukseen. Lisätietoa yhteyksistä saatiin tutkimalla sitä, että onko perheen koulutus ja perheen suhteelliset tulot yhteydessä siihen miten vanhempi toimii ruokien syömisen roolimallina sekä ruokien ja juomien saatavuuteen kotona, ja jos nämä tekijät ovat yhteydessä lasten syömiseen. Tutkimuksen lapset olivat päiväkodissa ja iältään 3-6 vuotta. Yhteensä meillä oli 574 lapsen tietoja. 

Tulokset osoittivat, että perheen korkeampi koulutus oli yhteydessä lasten useammin hedelmien ja vihannesten syöntiin. Lisäksi koulutus oli positiivisesti yhteydessä vanhempien hedelmien ja vihannesten roolimallin useuteen, hedelmien ja vihannesten saatavuuteen kotona sekä negatiivisesti yhteydessä sokeroitujen ruokien ja juomien saatavuuteen kotona. Nämä tekijät olivat puolestaan yhteydessä siihen, kuinka usein lapset söivät hedelmiä ja vihanneksia. Perheen suhteelliset tulot eivät olleet suoraan yhteydessä lasten hedelmien ja vihannesten kulutukseen. Sen sijaan perheen suhteelliset tulot olivat positiivisesti yhteydessä vanhempien toimimiseen hedelmien ja vihannesten syönnin roolimallina sekä hedelmien ja vihannesten saatavuuteen kotona, ja nämä tekijät olivat edelleen yhteydessä lasten hedelmien ja vihannesten syöntiin. Yhteenvetona voidaan todeta että perheen koulutus ja suhteelliset tulot näyttävät olevan yhteydessä vanhempien syömisen roolimallina toimimiseen sekä ruokien saatavuuteen kotona joka puolestaan on yhteydessä lasten hedelmien ja vihannesten kulutukseen.

Tiivistelmä: Vanhempien käytännöitä rajoittaa lasten ruutuaikaa on aikaisemmissa tutkimuksissa yhteydessä lasten vähäisempään ruutuaikaan. Sen sijaan ei ole tietoa siitä, että onko yhteys edelleen voimassa jos vanhemmat rajoittavat lasten ruutuaikaa eri lailla siis esimerkiksi niin että toisella on ruutuajankäytäntöjä ja toisella ei. Tämä ristiriitaisuus nousi esiin DAGIS fokusryhmissä, jota järjestettiin vanhemmille vuonna 2014 joissa todettiin, että on haastavaa pitää kiinni käytännöistä jos toinen vanhempi ei pidä kiinni niistä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, onko yhteyksiä vanhempien ruutuajan käytännöiden ja lasten ruutuajan välillä riippuen siitä onko vanhemmilla samat käytännöt koskien ruutuaikaa tai ei. Lisäksi tarkasteltiin eroavatko yhteydet riippuen vanhempien koulutusasteesta.

Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2015-2016 kerättyä DAGIS kartoitus dataa ja tutkimuksen oli mukana 688 lapsen tiedot. Jompikumpi vanhemmista oli täyttänyt kyselylomakkeen, jossa hän oli vastannut myös kysymykseen koskien sitä, että kuinka suuresti molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä ruutuaikaa rajoittavista käytännöistä. Tämän lisäksi vanhemmat pitivät lapsen ruutuaikapäiväkirjaa 7 päivää.

Perheissä, joissa vanhemmat olivat samaa mieltä ruutuajan käytännöistä niin lasten ruutuaika oli vähäisempi. Teimme lisäanalyyseja, joissa jaoimme perheet ylimmän koulutuksen mukaan kolmeen ryhmään. Tulokset osoittivat, että perheissä, joissa ylin koulutusaste oli maisteri tai korkeampi ja molemmat vanhemmat olivat samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä ruutuajan käytännöistä niin havaitsimme yhteyden lasten vähäisempään ruutuaikaan. Perheissä, joissa koulutus oli ylioppilastutkinto, ammattikoulu tai alempi, niin ruutuajan käytännöillä ei ollut yhteyttä lasten ruutuaikaan. Tulokset osoittavat, että vanhempia pitäisi rohkaista siihen, että heillä on samat ruutuajan käytännöt, jolloin lapsilla on vähäisempi ruutuaika. Alemmin koulutusasteen perheissä voisi lisäksi pohtia, että mikä olisi sopiva määrä lapsen ruutuaikaa per päivä, ja sen jälkeen pohtia käytäntöjä. Osoitimme nimittäin toisessa DAGIS osatutkimuksessa, että alemmin koulutetuissa perheissä koetaan, että suurempi määrä ruutuaikaa on sopiva määrä lapselle.

Vuosi 2022 / Year 2022

Tiivistelmä: Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin usean varhaiskasvatukseen liittyvän tekijän yhteyttä lasten syljen ja hiusten kortisoliin. Kortisoli on stressinsäätelyyn liittyvä hormoni. Tutkimusaineisto koostui 677:sta DAGIS-kartoitukseen osallistuneesta 3–6-vuotiaasta lapsesta ja 66 päiväkodista. Kortisolin määrittämiseksi lapsilta kerättiin hiusnäyte ja otettiin kaksi sylkinäytettä yhden päiväkotipäivän aikana. Varhaiskasvatushenkilöstö täytti kyselylomakkeen, jossa kysyttiin heidän koulutustasonsa, koettu stressi ja työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Lisäksi henkilöstö raportoi päiväkotiryhmien ryhmäkoon ja lasten määrän suhteessa aikuisten määrään. Vanhemmat raportoivat lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisen määrän viikossa. Tulosten mukaan ryhmissä, joiden varhaiskasvattajilla oli keskimäärin korkeampi koulutustaso, lapsilla oli todennäköisemmin laskeva kortisolikäyrä päiväkotipäivän aikana. Lisäksi ryhmissä, joiden varhaiskasvattajilla oli enemmän koettua stressiä, lasten kortisolikäyrä oli epätodennäköisemmin laskeva, mutta tämä yhteys heikkeni vakiointien seurauksena. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajien korkea koulutustaso ja mahdollisesti vähempi koettu stressi liittyvät lasten suotuisaan kortisoliprofiiliin, mikä viittaa vähempään stressiin. Näihin tekijöihin tulee kiinnittää huomiota, kun tarkastellaan lasten stressiä varhaiskasvatuksessa.

Tiivistelmä: Ruokatottumukset muovautuvat varhaisessa lapsuusvaiheessa, ja koti on keskeinen ruokatottumuksia muovaava ympäristö. Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella kodin sosiaalisen ja fyysisen ympäristön yhteyksiä päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen (kasvikset ja hedelmät) sekä sokeripitoisten ruokien ja juomien (sokeripitoiset ruuat) kulutukseen. Aineistona käytettiin DAGIS-tutkimuksen poikkileikkausaineistoa (n=864), joka kerättiin päiväkodeista Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2015–2016. Päiväkotilasten huoltajat täyttivät lasten kasvisten ja hedelmien sekä sokeripitoisten ruokien kulutustiheyttä päiväkodin ulkopuolella mittaavan frekvenssikyselyn sekä kodin ympäristöä mittaavan kyselyn. Kotiympäristön yhteyttä lapsen ruokatottumuksiin tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla. Lapsen kasvisten ja hedelmien kulutustiheyteen olivat vahvimmin positiivisesti yhteydessä vanhemman mielipide lapselle sopivasta määrästä kasviksia ja hedelmiä (normi); niiden syömisestä huolehtimisen tärkeys; tyytyväisyys niiden syöntimääriin; niiden syöminen yhdessä lapsen kanssa (roolimalli); niiden tarjoaminen välipaloilla sekä kasvisten ja hedelmien monipuolinen saatavuus kotona. Lapsen sokeripitoisten ruokien kulutustiheyteen olivat vahvimmin positiivisesti yhteydessä muun ruuan tarjoaminen, jos lapsi ei pidä tarjolla olevasta; vanhemman mielipide lapselle sopivasta sokeripitoisten ruokien kulutustiheydestä (normi) sekä kotona usein sokeripitoisia ruokia. Lapsen sokeripitoisten ruokien kulutustiheyteen oli vahvimmin negatiivisesti yhteydessä vanhemman tyytyväisyys niiden syöntimääriin. Tulokset osoittavat, että kodin sosiaalinen ja fyysinen ympäristö ovat keskeisiä lapsen ruokatottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä myös Suomessa. Erityisesti vanhempien normien, asenteiden, roolimallin ja ruokien saatavuuden merkitys kotona korostuu.

Tiivistelmä: Interventioiden toteutus ei aina suju niin kuin intervention suunnittelijat toivoisivat. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, vaikuttiko interventio lasten ruuankäyttöön eri tavalla siitä riippuen, kuinka paljon vanhemmat toteuttivat DAGIS-interventiota. Lisäksi tutkittiin, välittyikö vaikutus ruokien saatavuuden, vanhempien roolimallin tai normin kautta. Viisi kuukautta kestäneeseen päiväkoti-interventioon osallistui 476 3–6-vuotiasta lasta. Vanhemmat raportoivat lasten ruuankulutuksen (g/vrk) ja muut tekijät. Lisäksi vanhemmat kertoivat, missä määrin he olivat toteuttaneet interventio-ohjelmaa kotona. Analyyseissä tutkittiin vähäisen ja suuren toteuttamisasteen vaikutusta lasten kasvisten ja hedelmien, sokeripitoisten arkiruokien, sokeristen herkkujen ja sokeristen juomien kulutukseen. Verrokkiryhmään verrattuna suuren toteuttamisasteen perheissä lasten sokeristen juomien kulutus väheni. Tutkitut välittäjät eivät välittäneet yhteyttä. Lisäksi suuren toteuttamisasteen perheissä vanhempien normi kasvisten ja hedelmien käytön määrästä lisääntyi, jonka kautta myös lasten kasvisten ja hedelmien kulutus lisääntyi. Nämä tulokset alleviivaavat interventioiden toteuttamisasteen ja sen vaikutusten tutkimisen tärkeyttä.

Tiivistelmä: Vanhempaintyyliä on mitattu monen erilaisen kyselylomakkeen avulla, ja nämä kyselyt sisältävät usein suuren määrän väittämiä ollen vastaajille työläitä. Näin ollen vanhempaintyyli saatetaan jättää mittaamatta tutkimuksissa, joissa päätavoite on tutkia jotain muuta. Vanhempaintyyli on jätetty mittaamatta monesti esim. lasten elintapoja tarkastelevissa tutkimuksissa. On siis tarvetta lyhyille, luotettaville ja validoiduille mittareille. Lisäksi vanhempaintyyliä tutkittaessa on monesti todettu, että vanhempien kontrolloiva tyyli voi olla sekä positiivista että negatiivista. Mittarissa nimeltään ”Comprehensive General Parenting Questionnaire” (CGPQ) kontrolloivat vanhempaintyylit jaetaan kolmeen luokkaan: pakottava tyyli, käyttäytymistä kontrolloiva tyyli sekä ylisuojaava tyyli.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin, miten 69-väittämän CGPQ-kyselylomake toimii, jos sitä lyhennetään, ja millaisia ovat lyhennettyjen lomakkeiden psykometriset parametrit, jotka kuvastavat lomakkeen toimivuutta. Tutkimuksessa käytettiin kahta dataa, jotka on kerätty DAGIS tutkimuksessa. Ensimmäinen data kerättiin 2014, ja siihen osallistui 174 vanhempaa, joilla oli 3–6-vuotias lapsi. Toinen data kerättiin 2015–16, ja siinä oli 805 osallistujaa. Ensimmäisessä tutkimuksessa vanhemmat vastasivat käännettyyn alkuperäiseen 69-väittämän lomakkeeseen. Sen väittämien määrää lyhennettiin 29 väittämään pääosin käyttämällä tilastollista menetelmää nimeltään konfirmatoorinen faktorianalyysi. Vanhemmat myöhemmässä tutkimuksessa täyttivät lyhennetyn lomakkeen, minkä jälkeen vastaukset sekä ensimmäisestä että toisesta tutkimuksesta testattiin tilastollisin menetelmin.
Tilastolliset testit osoittivat, että lyhennetty 29-väittämän versio oli toimiva; se oli yhteensopiva alkuperäisen mittarin kanssa. Vahvemmat tilastolliset arvot kuitenkin saatiin, kun alkuperäinen 69-väittämän mittari lyhennettiin 22 väittämään. Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä 29- että 22-väittämän versiot osoittavat vahvaa yhteensopivuutta alkuperäisen 69-version kanssa, joten näitä kahta lyhennettyä lomaketta voidaan tulevaisuudessa käyttää tutkittaessa vanhempaintyyliä ja näin keventää pienten lasten vanhempien taakkaa tutkimuksissa.

Tiivistelmä: Varhaiskasvatuksenhenkilöstön kokemanjatkuvanstressinonaikaisemmissa tutkimuksissatodettu olevanyhteydessä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Sosiaalisentuenpuolestaanon osoitettupuskuroivanstressiätyöpaikalla. Varhaiskasvatuksenhenkilöstön koulutustaustallaonmyösosoitettu olevanmerkitystä vuorovaikutuksen laadulle lapsiryhmissä.Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten varhaiskasvatustiimin saamasosiaalinen tuki esimieheltä ja työtovereilta sekä tiimin koulutustausta olivat yhteydessä lasten itsesäätelyn haasteisiin, kun näitä yhteyksiä välittäväksi tekijäksi oletettiin varhaiskasvatustiimissä koettu stressi. Aineistokoostuisyksyllä 2017 DAGIS-tutkimushankkeessakerätyistäkyselylomakeaineistoista (N=202 ja N=702). Analyysimenetelmänä käytettiin lineaariselle regressiolle perustuvaa mediaatioanalyysia.Varhaiskasvatustiimissä koettu stressi välitti esimiehen ja työtovereiden sosiaalisen tuen yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Sen sijaan tiimin koulutustaustalla ei ollut suoraa eikä stressin välittämää epäsuoraa yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteisiin.Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia varhaiskasvatuksen henkilöstön kokeman stressin ja lasten itsesäätelytaitojen välisistä yhteyksistä ja toi uutta tietoahenkilöstön kokemanstressin roolista välittävänä tekijänä varhaiskasvatustiimin saaman sosiaalisen tuen ja lasten itsesäätelyn haasteiden välillä.Lisätutkimusta tarvitaanedelleenesimerkiksi päiväkotien johtajien kuormittuneisuuden vaikutuksistasensitiivisen vuorovaikutuksen toteutumiseen lapsiryhmissä.

Tiivistelmä: Tutkimuksemme perheen suhteellisten tulojen ja koetun toimeentulon yhteyttä 3–6-vuotiaiden lasten (n=815) ruoankäyttöön ja ravintoaineiden saantiin. Poikkileikkaustutkimuksen ruokapäiväkirja-aineisto kerättiin vuosina 2015–2016 kahdeksassa kunnassa yhteensä 66 päiväkodissa. Havaitsimme, että alimpaan suhteellisten tulojen kolmannekseen kuuluminen oli yhteydessä vähäisempään terveellisten ruokien, kuten kasvisten, marjojen, rasvattoman maidon ja kalaruokien käyttöön, mutta suurempaan makkararuokien ja sokeroitujen virvoitusjuomien kulutukseen. Alimpaan tulokolmannekseen kuuluminen oli yhteydessä usean terveydelle edullisen ravintoaineen, kuten kuidun, D-vitamiinin, folaatin ja C-vitamiinin vähäisempään saantiin, mutta suurempaan kokonaisrasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin. Koetun toimeentulon suhteen havaittiin vähemmän, mutta osin vastaavia eroja, kuin tulojen suhteen. Yhteyksiä tutkittiin käyttäen hierarkkista lineaarista mallia. Havaitsemamme erot lasten ruoankäytössä ja ravintoaineiden saannissa osoittavat, että terveellisen ruokavalion edistämistä lapsuudessa tulisi tukea entistä enemmän yhteiskunnallisella tasolla. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää pienituloisiin perheisiin, jotta terveyserojen muodostumiseen voitaisiin puuttua jo varhaisessa vaiheessa.

Vuosi 2021 / Year 2021

Tiivistelmä: Tutkimuksessamme selvitimme vanhempien ja 3–6-vuotiaiden suomalaisten lasten yhdessä luonnossa käymisen yhteyksiä lapsen uneen, fyysiseen aktiivisuuteen ja painoon. Vanhemmat ja heidän lapsensa (n = 864) osallistuivat DAGIS-kartoitustutkimukseen vuosina 2015–2016. Kaikkiaan 798 vanhempaa vastasi kyselylomakkeeseen vanhempien ja lasten yhdessä luonnossa käymisen useudesta ja kysely sisälsi myös kysymyksiä sosiodemografisista tekijöistä ja lasten nukkumistottumuksista. Vanhemmat ilmoittivat lisäksi lasten nukkumaanmeno- ja heräämisajat ja lapset käyttivät kiihtyvyysmittaria seitsemän päivän ajan. Koulutetut tutkijat mittasivat lasten painon ja pituuden. Yhteyksiä tarkasteltiin lineaarisilla ja logistisilla regressioanalyyseilla. Säännöllisempi vanhemman ja lapsen yhdessä luonnossa käyminen oli yhteydessä lapsen pidempiin yöuniin, korkeampaan reippaan tai rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrään vapaa-ajalla ja tyttöjen keskuudessa myös yhtenäisempiin nukkumistottumuksiin. Vanhemman ja lapsen luonnossa käymisen säännöllisyys ei ollut merkitsevästi yhteydessä siihen, oliko lapsi ylipainoinen tai lihava. Perheen luonnossa käymisen edistäminen voisi olla kustannustehokas keino lisätä päiväkoti-ikäisten lasten reippaan ja rasittavan liikunnan määrää ja edistää lapsen yöunta.

Tiivistelmä: Tutkimuksemme tarkoituksena oli tutkia sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä perheen aikuisen ja lapsen säännölliseen yhdessä luonnossa liikkumiseen. Tutkimuksessa oli käytössä kolme aineistoa: DAGIS-kartoitusvaiheen kysely (n = 864), joka on kerätty vuosina 2015–2016, DAGIS-intervention alkuvaiheen kysely (n = 728), joka on kerätty vuosina 2017–2018 ja Naturkraft (Luonnosta voimaa perheille) -hankkeen kysely (n = 1463), joka on kerätty vuonna 2019. Kyselyihin vastasivat 2–7-vuotiaiden lasten vanhemmat. Aikuisen ja lapsen yhdessä luonnossa liikkumista tarkasteltiin kahdessa ryhmässä 1) vähintään kerran viikossa yhdessä luonnossa liikkuvat ja 2) vähintään kolme kertaa viikossa yhdessä luonnossa liikkuvat. Aineistoja analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Keskeisimmät tulokset antoivat viitteitä siitä, että luonnossa liikuttaisiin yhdessä useammin nuorempien lasten kanssa, kahden aikuisen talouksissa sekä perheissä, joissa taloudellinen tilanne koetaan vähintään kohtalaiseksi. Myös vanhemman matalampi koulutustaso ja äidin poissaolo työelämästä olivat yhteydessä perheen säännöllisempään yhdessä luonnossa liikkumiseen. Jatkossa olisi hyvä tutkia myös sosiodemografisten tekijöiden keskinäisiä yhteyksiä suhteessa perheen luonnossa liikkumiseen. Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että sosiodemografiset tekijät olisi syytä ottaa huomioon lapsiperheiden luonnossa liikkumista edistäviä hankkeita suunniteltaessa.

Tiivistelmä: Tieteellisen EAT-Lancet -komission esittämää terveellistä ja ympäristöystävällistä malliruokavaliota kutsutaan planetaariseksi ruokavalioksi. Planetaarinen ruokavalio on kasvikunnan raaka-aineita (ml. palkokasvit, pähkinät, juurekset ja vihannekset, hedelmät, täysjyväviljat ja kasviöljyt) sekä kalan käyttöä painottava ruokavalio. Maitotuotteiden ja lihan käyttö on vähäisemmässä roolissa. Tutkimuksessamme vertasimme 3–6-vuotiaiden lasten keskimääräistä ruokavaliota planetaariseen ruokavalioon. Mukana oli 807 lasta, joiden ruokavaliot oli kartoitettu sekä kotona että päiväkodissa kirjatuin ruokapäiväkirjoin DAGIS-hankkeessa vuosina 2015–2016. Havaitsemamme erot lasten keskimääräisen päivittäisen ruoankulutuksen ja planetaarisen ruokavalion välillä olivat huomattavia. Sekä punaisen lihan että maitotuotteiden kulutus oli noin viisinkertaista planetaarisen ruokavalion tavoitteeseen verrattuna. Maitotuotteiden kulutus ylitti myös suomalaisiin ravitsemussuosituksiin kirjatun alle kouluikäisille lapsille riittävän käyttömäärän. Hedelmien, siipikarjan ja kalan osalta käyttömäärät olivat EAT-Lancetin tavoitetason tuntumassa. Vihannesten ja juuresten sekä täysjyväviljojen syönti oli tavoitetta vähäisempää. Palkokasvien sekä pähkinöiden ja siementen kulutus oli lapsilla hyvin pientä ja kaukana tavoitteesta. Runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävien öljyjen kulutus jäi EAT-Lancetin asettamasta tavoitteesta. Perunan ja lisätyn sokerin määrät lasten ruokavaliossa olivat myös tavoitetasoa korkeampia. Lähestyäkseen planetaarista ruokavaliota lasten ruokailutottumusten tulisi muuttua monelta osin. Ensisijaisia muutoksia olisivat punaisen lihan sekä maitotuotteiden osuuksien pienentäminen ja palkokasvien sekä täysjyväviljojen osuuksien kasvattaminen. Tutkimuksessamme ei selvitetty, miten lasten ravintoaineiden saanti muuttuisi nykyisestä, jos siirryttäisiin planetaariseen ruokavalioon ja tätä tulisikin jatkossa tutkia.

Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella stressiin liittyvien biomarkkereiden, syljen kortisolin ja alfa-amylaasin sekä hiusnäytteistä mitatun kortisolin, keskinäisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin näiden stressiin liittyvien biomarkkereiden yhteyksiä lapsen temperamenttiin. Sylkinäytteistä laskettiin yhden päivän kortisoli- ja alfa-amylaasikertymät sekä hiusnäytteestä pitkäaikainen, noin kahden kuukauden kortisolikertymä. Temperamentista tutkittiin Rothbartin temperamenttiteorian mukaisesti muodostettua kolmea temperamenttiulottuvuutta: ulospäinsuuntautuneisuutta/elämyshakuisuutta (surgency), kielteistä virittyneisyyttä (negative affectivity) ja tahdonalaista hallintaa (effortful control). Havaitsimme, että yhden päivän syljen kortisolikertymä oli melko vahvasti yhteydessä hiuksen kortisolikertymään. Sen sijaan syljestä mitattu yhden päivän alfa-amylaasikertymä ei ollut yhteydessä hiuskortisoliin. Lapsilla, joilla oli parempi tahdonalainen hallinta, oli myös todennäköisemmin korkea hiuskortisolipitoisuus, vaikkakin yhteys oli kohtalaisen heikko. Muuten temperamentti ei juurikaan ollut yhteydessä lasten stessimarkkereihin. Tutkimuksen tulokset eivät siis tue olettamusta, että parempi tahdonalainen säätely olisi yhteydessä vähäisempään stressiin. Eri kortisolimarkkerien vahva keskinäinen korrelaatio luo hyvän pohjan tuleville hiuskortisolitutkimuksille DAGIS-aineistossa.

Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 3-6-vuotiaiden lasten ruutuajan ja eri ruutulaitteiden käytön yhteyksiä nukkumiseen. Tutkimuksessa käytettiin DAGIS-poikkileikkaustutkimuksen 2015-2016 aineistoa, johon osallistui 736 päiväkoti-ikäistä lasta. Vanhemmat raportoivat seitsemän päivän ajalta päiväkirjaan lapsen television/dvd:n katselun, älypuhelimen/tabletin käytön, ja tietokoneen käytön. Vanhemmat raportoivat myös lapsen nukkumaanmeno- ja heräämisajat, joista laskettiin unen kokonaiskesto. Vanhemmat vastasivat erillisessä kyselyssä myös lapsen nukkumisen säännöllisyyteen liittyviin kysymyksiin. Jokainen tunti lisää ruutuaikaa oli yhteydessä 11 minuuttia myöhempään nukkumaanmenoaikaan ja 10 minuuttia lyhyempään unenkestoon. TV:n/DVD:n katselu oli yhteydessä myöhäisempään nukkumaanmenoon ja lyhyempään unenkestoon. Älypuhelimen/tabletin käyttö oli yhteydessä myöhäisempään nukkumaanmenoon, myöhäisempään heräämiseen ja heikompaan nukkumisen säännöllisyyteen. Tietokoneen käyttö oli yhteydessä myöhäisempään nukkumaanmenoon. Tuloksissa ei ollut eroja sukupuolten välillä. 

Tiivistelmä: Tutkimme vanhempien koulutustaustan yhteyttä lasten paikallaanoloon ja liikkumiseen liittyvään kotiympäristöön. Lisäksi selvitimme, onko kotiympäristön ja lasten kiihtyvyysmittarilla mitatun paikallaanolon yhteys erilainen riippuen vanhempien koulutustaustasta. Tutkimuksen mukaan vanhempien alempi koulutustausta oli yhteydessä useisiin kotiympäristön tekijöihin, jotka voivat lisätä lasten paikallaanoloa: Vähemmän koulutetut käyttivät enemmän ruutuja lastensa läsnä ollessa, olivat harvemmin sitä mieltä, että lapsille sopiva ruutuaika on enimmillään tunti päivässä, sekä pitivät vähemmän tärkeänä rajoittaa lasten ruutuaikaa ylipäänsä. He myös useammin rajoittivat lastensa fyysisesti aktiivista leikkiä. Edellä mainituista tekijöistä käsitys enintään yhden tunnin päivittäisen ruutuajan sopivuudesta sekä lasten ruutuajan rajoittamisen tärkeys olivat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon. Lisäksi vanhempien koulutustausta näkyi tuloksissa siten, että lasten TV:n katselun rajoittaminen oli yhteydessä vähäisempään paikallaanoloon ainoastaan, jos lasten vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja. Näyttää siltä, että lasten fyysisesti aktiivisen leikin ja toiminnan tärkeydestä viestittäessä on hyvä huomioida mahdolliset erot lasten kotiympäristössä.

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko kodin ruokaympäristön (ruokien saatavuus ja saavutettavuus) ja lasten ruokavalion väliset yhteydet riippuen lapsen temperamenttipiirteistä. Tutkimuksessa käytettiin DAGIS-poikkileikkaustutkimuksen ja DAGIS-interventiotutkimuksen alkumittauksen aineistoja. Vanhemmat raportoivat lapsensa temperamenttipiirteet, kodin ruokaympäristön ja lapsen kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä sokeripitoisten ruokien ja juomien käyttökerrat viikon aikana. Sokeripitoisten ruokien ja juomien saavutettavuus, eli niiden säilyttäminen kotona lapsen nähtävillä, oli yhteydessä niiden tiheämpään käyttöön. Yhteys oli voimakkaampi lapsilla, joilla oli enemmän taipumusta kielteiseen virittyneisyyteen (taipumus turhautumiseen, ärtyneisyyteen ja pelokkuuteen). Muita yhteyksiä ei tutkimuksessa löydetty. Lasten yksilöllisyys tulee huomioida terveellisten ruokailutottumusten edistämisessä.

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitettiin pitkäaikaisen stressin yhteyttä ruokavalioon DAGIS-aineistossa. Stressin markkerina käytettiin hiuksen kortisolipitoisuutta, joka kuvasti kortisolikertymää edeltävän neljän kuukauden ajalta. Tutkimuksen mukaan lapset, joiden hiuskortisolipitoisuudet olivat korkeat, käyttivät hedelmiä ja marjoja harvemmin ja sokeripitoisia juomia useammin verrattuna lapsiin, joiden hiuskortisolipitoisuudet olivat matalat. Lisäksi heidän ruokavalionsa oli vähemmän terveystietoinen, eli he käyttivät mm. pähkinöitä, maustamatonta jogurttia ja marjoja vähemmän. Myös aiempien tutkimusten mukaan stressi on yhteydessä epäterveelliseen ruokavalioon sekä lapsilla että aikuisilla. Lapsen stressi saattaa heijastaa vanhempien ja koko perheen stressiä. Terveellisen ruokavalion harjoittelu ja ylläpitäminen vaatii panostusta, johon stressaantuneilla vanhemmilla ei välttämättä ole resursseja. Pikkulapsiperheille tulisikin tarjota tukea paitsi terveellisten ruokatottumusten harjoitteluun, myös stressinhallintaan.

_____________________________________________________________________________

Vuosi 2020 / Year 2020

Tiivistelmä: Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten päiväkodin ruokailuympäristö on yhteydessä lasten ruoankäyttöön ja ravinnonsaantiin päiväkodissa. Lisäksi tavoitteena oli arvioida, onko päiväkodin alueen sosioekonominen asema yhteydessä päiväkotiryhmissä käytettyihin ruokailukäytäntöihin. Väitöskirjassa käytettiin DAGIS-poikkileikkaustutkimuksen aineistoa. Varhaiskasvattajien positiivinen mielipide päiväkotiruoasta oli yhteydessä lasten runsaampaan kasvisten kulutukseen. Kannustaminen kasvisten ja hedelmien syömiseen oli yhteydessä runsaampaan kuidun saantiin. Lapset söivät enemmän kasviksia ja saivat enemmän kuitua päiväkodeissa, joissa oli eniten ruokailuun liittyviä kirjallisia sääntöjä. Lisäksi päiväkodin johtajan raportoimat yhteistyöhaasteet ruokapalvelun kanssa olivat yhteydessä sekä lasten runsaampaan kuidun saantiin, että pienempään todennäköisyyteen syödä hedelmiä ja marjoja. Päiväkodin alueen sosioekonominen asema ei juurikaan ollut yhteydessä päiväkodin ruokailukäytäntöihin, kun kunnan ja henkilöstön koulutustason vaikutus huomioitiin.

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitettiin lasten pitkäkestoisen stressin ja temperamentin eri piirteiden yhteyttä ruutuaikaan. Tutkimus pohjautui DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 779 lasta. Stressin arviointi perustui hiuskortisolimittauksiin, jolla kuvattiin stressiä kahden kuukauden ajalta. Temperamentti ja ruutuaika perustuivat vanhempien täyttämiin kyselyihin. Tulosten mukaan lasten tahdonalainen hallinta (ohjeiden noudattaminen, suunnitelmallisuus ja keskittymiskyky) olivat yhteydessä vähäisempään ruutuaikaan. Kielteinen virittyneisyys (taipumus turhautumiseen, ärtyneisyyteen ja pelokkuuteen), ulospäin suuntautuneisuus (impulsiivisuus, uteliaisuus, avoimuus uusille asioille) tai pitkäkestoinen stressi sen sijaan eivät olleet yhteydessä ruutuaikaan. Lasten tahdonalaista hallintaa tulee tukea, kun halutaan rajoittaa pienten lasten ruutuaikaa. 

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä yksilölliset-, koti- ja päiväkotiympäristötekijät olivat yhteydessä päiväkoti-ikäisten lasten paikallaanoloon DAGIS-aineistossa sekä missä määrin kyseiset tekijät selittivät eroavaisuuksia lasten paikallaanolossa. DAGIS-poikkileikkauskartoitus toteutettiin 66 päiväkodissa Länsi- ja Etelä-Suomessa vuosina 2015 ja 2016. Mukana oli yhteensä 864 lasta, iältään 3–5-vuotiaita. Paikallaanoloa mitattiin objektiivisella kiihtyvyysmittarilla. Koti- ja päiväkotiympäristön tekijät havainnoitiin ja mitattiin kyselylomakkeilla, joita vanhemmat sekä henkilöstö päiväkodeilla täyttivät. Tutkimuksen mukaan pojat ja ulospäinsuuntautuneen temperamenttipiirteen omaavat lapset olivat vähemmän paikallaan. Vanhempien minäpystyvyys saamaan lapsensa liikkumaan, yhdessä vierailu liikuntapaikoissa sekä vähemmän vanhempien raportoimia koettuja esteitä lasten liikunnalle olivat yhteydessä vähäisempään paikallaanoloon lapsilla. Päiväkodin vierailut liikuntapaikoissa sekä liikkumiseen ja ruutukäyttöön liittyvät kirjalliset ohjeet perheille olivat yhteydessä vähäisempään paikallaanoloon. Päiväkotijohtajan henkilökohtainen kiinnostus terveyteen ja siihen, pitääkö hän energiatasapainoon liittyvät elintavat ongelmana, olivat yhteydessä runsaampaan lasten paikallaanoloon. Lapsen yksilölliset piirteet selittivät enemmän eroavaisuuksia lasten paikallaanolossa kuin koti- ja päiväkotiympäristötekijät. Tulevissa toimissa, joissa tavoitteena on vähentää lasten paikallaanoloa, on huomioitava lasten yksilöllisiä tekijöitä, kuten temperamenttia, mutta myös muistaa koti- ja päiväkotitekijöiden vaikutusta lasten paikallaanoloon.

Tiivistelmä: Yhtenä DAGIS-intervention tavoitteena oli vaikuttaa lasten vanhempiin, jotta lasten elintavat voisivat muuttua terveellisimmiksi. Tavoitteina oli, että vanhemmat muuttaisivat syömiseen ja ruutujen käyttöön liittyvää roolimallina toimimistaan ja että kotiympäristössä ruokien ja ruutulaitteiden saatavuus ja saavutettavuus sekä yhdessä liikkuminen muuttuisi lasten terveellisiä elintapoja edistävään suuntaan. Tässä julkaistussa artikkelissa esittelemme tuloksia siitä, miten vanhempien roolimallius, saatavuus ja saavutettavuus kotiympäristössä muuttuivat. Tämän lisäksi vertaamme myös, erosivatko interventio- ja kontrolliryhmän vanhempien vastaukset vanhempien koulutus tason mukaan. Tutkimuksessa satunnaistettiin päiväkodit 13 interventio- (DAGIS-ohjelmaa toteuttavat päiväkodit) ja 19 kontrollipäiväkodiksi (toiminta jatkui ”normaalina” lukuvuoden aikana). Tämän seurauksena myös vanhemmat satunnaistettiin kyseisiin ryhmiin. Yhteensä 698 vanhempaa vastasi DAGIS-kyselyyn ennen satunnaistamista syksyllä 2017 ja intervention loputtua keväällä 2018. DAGIS-ohjelma sisälsi kotona yleensä lapsen kanssa toteutettavia aktiviteetteja sekä kirjeitä ja lyhyitä sähköpostiviestejä vanhemmille. Tulosten mukaan interventio ei muuttanut vanhempien roolimallina toimimista eli sitä, miten vanhemmat raportoivat olevansa roolimalleja kasvisten tai sokeripitoisten ruokien syönnissä tai ruutujen käytössä. Sen sijaan interventiovaikutuksia nähtiin kodin sokeripitoisten ruokien ja juominen saatavuudessa; saatavuus lisääntyi kontrolliryhmässä, kun taas interventioryhmän kodeissa ei tapahtunut muutosta. Kun lapset jaettiin osaryhmiin vanhempien koulutustason mukaan, tulokset osoittivat, että sokeripitoisten herkkujen saatavuuden muutos oli erilainen eri koulutusryhmissä. Korkeimmin koulutetuilla kontrolliryhmän lapsilla herkkujen saatavuus kotona lisääntyi, kun taas korkeimmin koulutettujen interventioryhmässä herkkujen saatavuus pysyi samana. Lopputuloksena voidaan todeta, että DAGIS-interventiolla oli pieni vaikutus kotiympäristöön, mutta tulosten tarkempi analyysi on vielä tarpeen. Olisi muun muassa tärkeätä tutkia, kuinka monessa kodissa interventiomateriaaleihin tutustuttiin ja lapsen kanssa tehtävät aktiviteetit tehtiin. Vasta kun tiedämme intervention toteutumisasteen perheissä, voimme tarkemmin arvioida, voidaanko DAGIS-interventio-ohjelmaa noudattamalla edistää lasten terveellisiä elintapoja.

Tiivistelmä: Tutkimuksessa selvitimme miten Salon ja Riihimäen kuntien päiväkodeissa toteutettu DAGIS interventio ohjelma vaikutti lasten energia tasapainoon vaikuttaviin elintapoihin ja itsesäätelykykyyn. Lisäksi selvitimme, jos ohjelman vaikutukset erosivat riippuen siitä, mikä oli lapsen perheen korkein koulutustausta. Ennen ohjelman alkua, syksyllä 2017 ja ohjelman loputtua keväällä 2018, vanhemmat raportoivat lastensa ruutuaikaa viikon verran. Lisäksi vanhemmat raportoivat kuinka usein lapset keskimäärin viikon aikana kotona söivät kotona kasviksia, hedelmiä, marjoja, sokeripitoisia ruokia ja juomia sekä sokeripitoisia herkkuja. Lapset pitivät myös vyötäröllä liikemittaria viikon ajan. Vanhemmat raportoivat lasten kognitiivista ja emotionaalista itsesäätely kykyä. Kokonaisuudessaan tutkimukseen osallistui 801 lasta iältään 3-6 vuotta. Päiväkoit arvottiin intervention (n=13) tai kontrolli päiväkoteihin (n=19), joten myös lapset olivat jaettu interventio- (n=361) tai kontrollilapsiin (n=441). Päiväkodeissa toteutettu ohjelma edisti pääasiassa lasten itsesäätelykykyä, kun taas elintapoja edistettiin sekä päiväkodissa että kotona. Tässä artikkelissa julkaistut tulokset ovat ensimmäiset ohjelman vaikutuksesta. Yleisesti interventio lasten elintavat eivät muuttuneet verrattuna kontrolli lapsiin ohjelman vaikutuksesta. Lasten kognitiivinen itsesäätelykyky oli melkein tilastollisesti merkitsevästi vahvistunut interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Teimme myös jatko analyyseja, jossa verrattiin lapsia perheen koulutus tason mukaan. Emme havainneet, että ohjelman vaikutus olisi eronnut riippuen lapsen perheen koulutus tasosta. Näin ollen emme voi vielä näiden tuloksien perusteella esittää, että ohjelmalla olisi ollut vaikutuksia lasten elintapoihin tai itsesäätelykykyyn. Sitä vastoin tulokset antavat aihetta jatko tutkimuksiin, esimerkiksi pitäisi vielä tutkia vaikuttiko ohjelma lasten vanhempien tai päiväkotihenkilöstön käyttäytymiseen esim roolimallina toimimiseen. Tulokset antavat myös aihetta tarkastella kuinka intensiivisesti ohjelma on toteutettu päiväkodeissa ja kotona, ja tämän jälkeen arvioida mitkä ovat vaikutukset perustuen toteutumisasteeseen.

Vuosi 2019 / Year 2019

Tiivistelmä: Kotiympäristö ja vanhempien ruokakäytänteet ovat keskeisiä lasten ruokailuun ja ruokavalioon vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden lisäksi viime vuosina on kuitenkin peräänkuulutettu tarvetta ymmärtää paremmin myös sitä, miten lasten yksilölliset ominaisuudet, kuten temperamentti, ovat yhteydessä vanhempien ruokakäytänteisiin ja lasten ruokavalioon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko temperamentti yhteydessä lasten ruokavalioon ja välittyykö yhteys vanhempien käyttämien ruokakäytänteiden kautta. Tässä tutkimuksessa lasten kielteinen virittyneisyys (taipumus esim. turhautumiseen, ärtyneisyyteen ja pelokkuuteen) ei ollut yhteydessä ruokavalioon eikä vanhempien ruokakäytänteisiin. Lasten ulospäin suuntautuneisuus (impulsiivisuus, uteliaisuus, avoimuus uusille asioille) ja tahdonalainen hallinta (ohjeiden noudattaminen, suunnitelmallisuus ja keskittymiskyky) puolestaan olivat positiivisesti yhteydessä päivittäiseen kasvisten syöntiin. Nämä kaksi temperamenttipiirrettä olivat positiivisesti yhteydessä myös siihen, että aterioilla vanhemmat laittoivat kasviksia helposti lapsen saataville ja lapsi sai itse valita ja annostella kasviksia lautaselleen, mikä selitti temperamenttipiirteiden ja kasvisten syönnin välistä yhteyttä. Tutkimuksessa käytettiin kuitenkin poikkileikkausaineistoa, joten löydettyjen yhteyksien syysuhteesta ei ole varmuutta.

Tiivistelmä: Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodissa tarjottavan ruoan merkitystä suomalaisten päiväkoti-ikäisten lasten ruokavaliossa. Aineistona oli DAGIS-tutkimuksen kartoitusvaiheessa (2015-2016) kerätyt ruokapäiväkirjat, joita täyttivät lasten vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta. Työssä keskityttiin niihin arkipäiviin, joiden aikana lapsi söi kaikki kolme tarjottua ateriaa päiväkodissa (aamiainen, lounas, välipala) ja aineistosta poimittiin kaikki kirjapitopäivät, jotka täyttivät kyseisen kriteerin. Näin aineistoon valikoitui mukaan 324 kolme-neljävuotiasta ja 233 viisi-kuusivuotiasta lasta. Molemmissa ikäryhmissä päiväkotiruoan keskimääräinen osuus koko päivän energiansaannista oli 54 %. Päiväkotiruoan keskimääräinen osuus koko päivän kuidun, monityydyttyneiden rasvahappojen, D-vitamiinin ja E-vitamiinin saannista oli 60 % tai enemmän. Päivän aikana syödyistä kalaruoista yli 60 % syötiin päiväkodissa. Sen sijaan hedelmien kulutuksesta vain noin kolmannes tapahtui päiväkodissa. Suolan keskimääräinen saanti päiväkodissa oli suositusta suurempi molemmissa ikäryhmissä. Ruokapalvelujen ravitsemuslaadun ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota suolan vähentämiseen päiväkotiruoassa. Hedelmien käytön lisääminen päiväkodeissa olisi toivottavaa.

Tiivistelmä: Ruoankäytön mittaamismenetelmät ovat aina haasteellisia sekä tutkijoille että tutkittaville, sillä objektiivista tapaa mitata ruoankäyttöä ei ole. Niinpä ravitsemustieteessä on tärkeä tutkia sitä, miten hyvin eri menetelmillä onnistutaan kartoittamaan tutkittavien syömistä. DAGIS-tutkimuksessa ruoankäyttöä mitattiin frekvenssikyselylomakkeella (FFQ), jolla perheet raportoivat, kuinka monta kertaa viikossa tai päivässä lapsi oli syönyt tiettyjä ruokia. Lisäksi perheet olivat pitäneet ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajan. Vertasimme FFQ:n ja ruokapäiväkirjan tuottamaa tietoa ja havaitsimme, että FFQ:n avulla voidaan tutkia päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä sokeripitoisten ruokien käyttöä riittävän luotettavasti.

Tiivistelmä: Päiväkodissa syöty ruoka muodostaa ison osan alle kouluikäisten lasten ruokavaliosta. Siihen, mitä lapsi lopulta päiväkodissa syö, voi vaikuttaa moni sellainenkin asia, joka ei näy suoraan ruokailutilanteessa. Artikkelin tavoitteena oli tutkia ovatko päiväkodin ruokaan ja ravitsemukseen liittyvät kirjalliset ohjeet ja ruokakasvatus ja toisaalta päiväkodin johtajan näkemykset ruokailuun liittyvistä asioista yhteydessä lasten kasvisten ja hedelmien kulutukseen ja kuidun saantiin päiväkodissa. Suurempi kirjallisten ohjeiden määrä oli yhteydessä lasten suurempaan kasvisten kulutukseen ja kuidun saantiin. Myös johtajan kokemat yhteistyöhaasteet ruokapalvelun kanssa olivat yhteydessä lasten ruuankäyttöön: suuri määrä haasteita oli yhteydessä siihen, että lapset söivät epätodennäköisemmin hedelmiä, mutta saivat enemmän kuitua. Lopputuloksena voidaan sanoa, että myös ruokailutilanteista melko kaukana olevat tekijät ovat yhteydessä lasten ruuankäyttöön päiväkodissa ja näitä tekijöitä, erityisesti ruokapalvelun ja päiväkodin yhteistyön sujuvuutta, olisi tärkeä tutkia lisää. 

Tiivistelmä: Kouluja on tutkittu jonkin verran sen suhteen, että vaikuttaako se, millaisella alueella ne sijaitsevat koulun toimintaan. Päiväkoteja ei sen sijaan ole tutkittu tässä suhteessa juurikaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin päiväkodin alueen sosioekonomisen aseman yhteyttä päiväkodin ruokailukäytäntöihin. Sosioekonomisen aseman mittarina käytettiin indeksiä, joka koostuu päiväkodin lähialueella asuvien ihmisten koulutus- ja tulotasosta ja alueen työttömyysprosentista. Lasten terveellisen syömisen ja terveen ruokasuhteen oppimisen kannalta tietynlaiset ruokailukäytännöt ovat suositeltavia toimintatapoja päiväkodeissa. Suositeltavaa on mm., että henkilökunta syö yhdessä lasten kanssa samaa ruokaa, lapset saavat itse ottaa ruokansa lautaselleen ja ettei ruokaa käytetä palkintona tai rangaistuksena. Tutkimuksessa selvisi, että korkeamman sosioekonomisen aseman alueiden päiväkodeissa oli enemmän suositeltuja ruokailukäytäntöjä. Sen sijaan silloin, kun analyyseissä otettiin huomioon kunnan tietyt päätökset päiväkotiruokailun suhteen (kuinka moni henkilökunnasta saa päiväkotilounaan sen verotusarvolla ja onko kuntatason päätöstä lasten synttäritarjoiluista päiväkodissa), yhteyksiä päiväkodin alueen sosioekonomisen aseman ja ruokailukäytäntöjen välistä yhteyttä ei enää löytynyt. Näyttääkin siltä, että kunta vaikuttaa olevan määräävämpi tekijä kuin päiväkodin alueen sosioekonominen asema päiväkodin ruokailukäytäntöjen suhteen.

Tiivistelmä: Monet alle kouluikäiset lapset syövät päiväkodissa useita aterioita päivittäin monen vuoden ajan. Sen vuoksi päiväkodissa syödyllä ruualla voi olla iso merkitys lapsen ravitsemukselle ja ruokatottumusten muodostumiselle. Päiväkodissa tarjottavan ruuan lisäksi myös henkilökunnan toimintatavat voivat vaikuttaa siihen, mitä ja kuinka paljon lapset syövät. Tässä tutkimuksessa tutkittiin päiväkodin henkilökunnan toimintatapojen ja mielipiteiden yhteyttä lasten ruuankäyttöön päiväkodissa. Tulokseksi saatiin, että mitä positiivisempi mielipide henkilökunnalla oli päiväkodin ruuasta, sitä enemmän lapset söivät kasviksia. Positiivinen mielipide ruuasta ja se, että henkilökunta söi lasten kanssa samaa ruokaa olivat myös yhteydessä lasten vähäisempään energiansaantiin. Mitä enemmän henkilökunta kannusti lapsia syömään kasviksia ja hedelmiä, sitä enemmän lapset saivat kuitua. Lisätyn sokerin saanti päiväkotiruuasta oli vähäistä (4,4 E%). Lopputulemana voidaan sanoa, että henkilökunnan mielipiteillä ja toimintatavoilla on yhteys lasten ruuankäyttöön päiväkodissa. Nämä tekijät on syytä ottaa huomioon, kun halutaan edistää lasten terveellistä syömistä päiväkodissa.

Tiivistelmä:Tutkimus selvitti, kuinka moni lapsista täyttää samanaikaisesti sekä liikunta-, uni- että ruutuaikasuositukset, sekä onko suositusten täyttyminen yhteydessä painoindeksiin tai vyötärönympärykseen. Tutkimuksessa käytettiin DAGIS-aineistoa, jossa oli mukana 778 lasta Uudeltamaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Lapset olivat 3–6-vuotiaita.Lasten liikuntaa mitattiin vyötäröllä olevalla liikemittarilla viikon ajan vuorokauden ympäri, minkä lisäksi vanhemmat raportoivat lasten päivittäisen ruutuajan sekä nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Lasten pituus, paino ja vyötärönympärys mitattiin. Tutkimuksessa sovellettiin Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoreita suosituksia, jonka mukaan alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla päivittäin: 1) liikuntaa vähintään 3 tuntia, josta vähintään 1 tunti kohtuukuormitteisesti, 2) ruutuaikaa enintään 1 tunti ja 3) unta 10–13 tuntia. Alle kouluikäisistä suomalaislapsista 24 % täytti samanaikaisesti sekä liikunta-, ruutuaika- että unisuositukset. Kun suosituksia tarkasteltiin erikseen, liikuntasuosituksen täytti 85 prosenttia, ruutuaikasuosituksen 36 prosenttia ja unisuosituksen 76 prosenttia lapsista. Lisäksi todettiin, että liikunta- ja unisuositusten täyttyminen, yhdessä tai erikseen, olivat yhteydessä pienempään painoindeksiin ja vyötärönympärykseen.

Tiivistelmä: Tutkimus selvitti päiväkotien viikko-ohjelman yhteyttä lasten paikallaanoloon päiväkotiaikana. Tutkimus pohjautui DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta ja 66 päiväkotia. Lapset käyttivät liikemittaria yhden viikon ajan ja varhaiskasvattajat raportoivat viikko-ohjelmansa ja täyttivät kyselylomakkeen. Seuraavat viisi viikko-ohjelman toimintaa eriteltiin: ulkona vietetty aika, opettajien ohjaama toiminta, vapaa leikki, ohjatut liikuntatunnit ja muu toiminta. Lisäksi eriteltiin seuraavat toiminnat: luontoretket, leikkipuistot, muut naapuruston urheilupaikat, sisäliikuntapaikat ja muut naapuriston ulkoilupaikat. Kaikista testatuista yhteyksistä vain luontoretket olivat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon.

Tiivistelmä: Tällä tutkimuksella oli kaksi päätavoitetta:  a) tarkastella päiväkotiympäristön tekijöiden yhteyttä lasten päiväkotiaikaiseen paikallaanoloon sekä b) tutkia vaikuttaako päiväkotiympäristön tekijät perheen sosioekonomisen taustan ja lasten paikallaanolon välisiin yhteyksiin. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta ja 66 päiväkotia. Lapset pitivät liikemittaria. Varhaiskasvattajat ja päiväkotien johtajat vastasivat erillisiin kyselylomakkeisiin. Tutkimusryhmä havainnoi päiväkotiympäristöä myös yhden päivän ajan.  Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat. Varhaiskasvattajan käytäntö tauottaa lasten paikallaanoloa usein, usein pidetyt liikkumisen teemaviikot päiväkodissa ja enemmän ohjattuja liikuntatunteja olivat yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon. Korkea vanhempien sosioekonominen asema oli yhteydessä korkeampaan lasten paikallaanolon päiväkodeissa, joissa oli  a) paikallaanolon teemaviikkoja, b) vähemmän liikkumisen teemaviikkoja tai c) vähemmän ohjattuja liikuntatunteja. Tätä tietoa voidaan hyödyntää tulevissa terveydenedistämisprojekteissa, kun mietitään menetelmiä lasten paikallaanolon vähentämiseksi.

Tässä kartoitusaineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa tavoitteena oli tutkia onko päiväkodin fyysisen ympäristön tekijät (esimerkiksi pihan pinnan muodot, liikuntavälineet sisällä ja ulkona) yhteydessä lasten päiväkotiaikaiseen liikkumiseen. Toisena tavoitteena oli tutkia vaikuttaako lapsen sukupuoli fyysisen ympäristön ja liikkumisen välisiin yhteyksiin. Lasten liikkumista mitattiin liikemittarilla. Tutkimusavustajat tekivät havainnoinnin päiväkodissa. Havainnoinnin kohteena olivat ryhmätilat, mahdollinen liikuntasali ja pihan varastot ja niissä olevat liikuntavälineet. Lisäksi tutkittiin päiväkodin pihan pinnanmuodot ja rakenteet. Tutkimuksen tulosten mukaan ryhmätilojen tasapainovälineet ja trampoliinit sekä liikuntasalin tasapainovälineet, jumppamatot ja mailat olivat yhteydessä runsaampaan lasten liikkumiseen päiväkotiaikana. Pihan hyppynarut, hiekkainen piha sekä pääsääntöisesti mäkinen päiväkotipiha olivat yhteydessä lasten runsaampaan liikkumiseen, kun puolestaan sorainen piha oli yhteydessä vähäisempään lasten liikkumiseen. Tutkimuksessa löydettiin myös neljä merkitsevää interaktiota eli sukupuolen mahdollista vaikutusta fyysisen ympäristön ja liikkumisen väliseen yhteyteen. Kyseiset yhteydet eivät kuitenkaan olleet enää tilastollisesti merkitseviä, kun analyysit tehtiin erikseen tytöille ja pojille. Johtopäätöksenä todetaan, että monipuolinen valikoima liikuntavälineitä sekä pihan mäkisyys voivat olla hyödyksi lasten liikkumisen edistämisessä. Tämä tieto tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan tulevia päiväkodin sijainteja kunnissa tai mietitään päiväkodin liikuntavälinehankintoja.

Tiivistelmä: DAGIS-intervention kehittämisessä noudatettiin Intervention Mapping (IM) -viitekehystä. Tässä artikkelissa esitetään, miten DAGIS-interventioprojekti hyödynsi IM-kehyksen kuutta vaihetta. Ensimmäinen vaihe IM-kehyksessä sisältää tarvekartoituksen. DAGIS-hankkeessa tarvekartoitus osoitti, missä lasten energiatasapainoa säätelevissä elintavoissa esiintyi eroja sosioekonomisen taustan mukaan. Tarvekartoitusvaiheessa tutkittiin myös, mitkä olivat tärkeimmät lasten elintapoja säätelevät tekijät. Tämän jälkeen muodostettiin looginen muutosmalli, joka toimi pohjana interventio-ohjelman suunnittelussa. Artikkelissa kuvataan, miten IM-kehyksen kolmatta ja neljättä vaihetta hyödynnettiin, kun pilottien avulla testattiin tulevaa ohjelmaa, tutkimuksen rekrytointia ja intervention arviointiin käytettäviä mittareita. Lopuksi artikkelissa tarkastellaan arviointisuunnitelman kehittämistä IM-ohjeiden mukaisesti. DAGIS-interventiohankkeen suunnittelu eteni systemaattisesti, joskin suunnittelu vei paljon aikaa ja resursseja. Yhteenvetona todettakoon, että IM-viitekehys on käytännöllinen työkalu, kun päämääränä on suunnitella tieteelliseen tutkimukseen perustuva interventiotutkimus.

 

Vuosi 2018  / Year 2018

Tiivistelmä:  Tässä artikkelissa esitetään DAGIS-kartoituksen kulku ja sosioekonomiset erot lasten elintavoissa ja pitkäkestoisessa stressissä. DAGIS-kartoitus toteutettiin vuosina 2015 -2016. Kartoitukseen osallistui 66 päiväkotia kahdeksasta kunnasta. Yhteensä 864 lasta iältään 3 – 6-vuotta osallistui mittauksiin. Lasten elintapoja mitattiin liikemittarilla, ruokapäiväkirjalla, ruokafrekvenssikyselyllä ja paikallaanoloa mittaavalla päiväkirjalla. Lapsilta otettiin hiusnäytteet kortisolipitoisuuden arvioimiseksi. Tässä artikkelissa vanhempien koulutustausta luokiteltiin kolmeen luokkaan. Artikkelin tulosten mukaan matalan koulutustaustan vanhempien lapset viettivät enemmän aikaa ruutujen edessä, käyttivät useammin sokeripitoisia juomia ja söivät harvemmin kasviksia, hedelmiä ja marjoja.  Keskimmäisen koulutustaustan vanhempien lapset käyttivät enemmän sokeripitoisia päivittäiselintarvikkeita (esimerkiksi jugurtti). Tuloksia on käytetty hyödyksi kehitettäessä DAGIS-interventiota.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhemman koulutuksen, perheen yhdessä liikkumisen ja päiväkoti-ikäisten lasten paikallaanolon välisiä yhteyksiä. Tulokset pohjautuvat DAGIS-kartoitusaineistoon. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan (N=821). Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo arkena (vain kotiaikana) ja viikonloppuna. Vanhempaa pyydettiin ilmoittamaan, kuinka usein ainakin toinen perheen aikuinen käy yhdessä lapsen kanssa eri kohteissa (N=808). Nämä kohteet olivat luonto/metsä, oma piha, puistot/leikkipuistot ja sisäliikuntapaikat. Vanhempien koulutus luokiteltiin kolmeen luokkaan: matala, keskitaso ja korkea. Keskeisimmät tulokset olivat seuraavat. Matalan koulutustaustan omaavat vanhemmat raportoivat vierailevansa säännöllisemmin yhdessä lapsen kanssa omalla pihalla kuin korkeasti koulutetut vanhemmat. Nämä säännöllisemmät vierailut omalla pihalla olivat puolestaan yhteydessä lasten vähäisempään paikallaanoloon perheissä, joissa vanhemmalla oli matalampi koulutus. Korkeammin koulutetut vanhemmat kertoivat vierailevan säännöllisemmin sisäliikuntapaikoissa yhdessä lapsen kanssa, mutta tämä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lasten paikallaanoloon. Säännöllisemmät arkipäivien vierailut metsässä/luonnossa sekä säännöllisemmät arkipäivien ja viikonloppujen käynnit omalla pihalla lapsen kanssa olivat yhteydessä vähäisempään lapsen paikallaanoloon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että säännölliset yhteiset vierailut esimerkiksi omalla pihalla ovat merkityksellisiä lasten paikallaanolon vähentämisessä.

Tiivistelmä: Osana DAGIS-tutkimushanketta toteutettiin  erillinen osatutkimus, jossa testattiiin DAGIS-interventiossa käytettyjen lomakkeiden toistettavuutta (test-retest reproducilibility). Osatutkimukseen osallistuneet vanhemmat täyttivät huoltajien lomakkeen, ruokafrekvenssikyselyn ja ruutupäiväkirjan kahteen kertaan keväällä 2018. Päiväkodin henkilökunta täytti puolestaan henkilökunnan lomakkeen kahteen kertaan samoilla mittausviikoilla. Mittausviikkojen väliä oli viisi viikkoa. Tulosten mukaan huoltajan lomakkeen toistettavuus oli pääsääntöisesti kohtuullisen hyvä. Henkilökunnan lomakkeen ja ruutupäiväkirjan toistettavuudet olivat pääsääntöisesti hyviä. Ruokafrekvenssikyselyn toistettavuus oli kohtuullinen. Johtopäätöksenä toteamme, että kaikki lomakkeet ovat hyväksyttäviä käyttää tulevissa tutkimuksissa.

  • Nissinen, K., Korkalo, K., Vepsäläinen,H., Mäkiranta, P., Koivusilta, L., Roos,E. & Erkkola, M. Accuracy in the estimation of children’s food portion sizes against a food picture book by parents and early educators. Journal of Nutritional Sciences. 2018. 7 e35.

Tiivistelmä:  Tässä tutkimuksessa arvioitiin annoskuvakirjan validiteettia. Annoskuvakirja sisältää suomalaislasten yleisemmin syötyjä ruokia ja on tarkoitettu vanhempien ja varhaiskasvattajien avuksi arvioimaan annosmäärien kokoa. Yhteensä 73 vanhempaa ja 107 varhaiskasvattajaa tai varhaiskasvatuksen opiskelijaa osallistui tähän tutkimukseen. Jokainen osallistuja arvioi  23 tai 24 annosta vertailemalla nähtävillä olevaa ruuan annosmäärää vastaavaan kuvaan annoskuvakirjassa. Oikeat arvioinnit vaihtelivat 36% ja 100% välillä. Ruokaryhmiä tarkemmin tarkasteltaessa, noin 90% arvioinneista koskien leipää, leivonnaisia tai pääruokia osui oikeaan.  Puolestaan keittojen, puurojen, salaattien ja tuoreiden vihannesten arviointi oli haastavinta (alle 65% oikein). Vanhemmat ja varhaiskasvattajat arvioivat annoskokoja samalla tarkkuudella.  Lasten annoskuvakirjan voidaan todeta olevan hyödyllinen, kun arvioidaan lasten ruokien annoskokoja.

Tiivistelmä: Artikkelissa selvitettiin päiväkoti-ikäisten lasten ruoankäyttöä sekä kodin ruokasisustusta. Aineisto oli DAGIS-tutkimuksesta, johon osallistui 864 lasta vuosina 2015–2016. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he kertoivat, kuinka usein kotona oli saatavilla kasviksia ja hedelmiä sekä sokeripitoisia elintarvikkeita. Ruoankäyttötietojen perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ruokavaliotyyliä: 1) makeat ja suolaiset naposteltavat (mm. keksien, suklaan ja jäätelön runsas käyttö); 2) terveystietoinen (mm. pähkinöiden, maustamattoman jogurtin ja marjojen runsas käyttö) ja 3) kasvikset ja prosessoitu liha (mm. kasvisten, lihaleikkeleiden ja hedelmien runsas käyttö). Suuri kasvisten ja hedelmien saatavuus oli yhteydessä niukempaan naposteluun, kun taas suuri sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuus oli yhteydessä tiheämpään naposteluun. Vastaavasti terveystietoisin ruokavalio oli niillä lapsilla, joiden kotona oli paljon kasviksia ja hedelmiä ja vain vähän sokeripitoisia elintarvikkeita. Vanhempien tulisi rajoittaa sokeripitoisten elintarvikkeiden saatavuutta kotona ja huolehtia siitä, että lapselle mieluisia kasviksia ja hedelmiä on tarjolla runsaasti.

  • Vepsäläinen H., Nevalainen J., Fogelholm M., Korkalo L., Roos E., Ray C. & Erkkola M. on behalf of the DAGIS Consortium Group. Like parent, like child? Dietary resemblance in families. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity. 2018. 15:62.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin vanhempien ja heidän lastensa ruokavalion samankaltaisuutta. Aineistona oli 665 isä-lapsi- ja 798 äiti-lapsi-paria DAGIS-tutkimuksesta. Vanhemmat raportoivat, kuinka usein lapsi oli käyttänyt eri ruokia edellisen viikon aikana. Lisäksi he täyttivät samanlaisen ruoankäyttöä selvittämän lomakkeen omalta osaltaan. Vanhemmat kertoivat myös koulutuksensa, samassa taloudessa asuvien lapsien määrän ja viikoittaisten yhteisten aterioiden määrän. Tutkimuksen perusteella lapsen ruoankäyttö muistutti enemmän äidin kuin isän ruoankäyttöä. Kun otettiin huomioon, kumpi vanhempi oli raportoinut lapsen ruoankäytön tämän puolesta, ero kuitenkin katosi. Lapsen sukupuoli tai ikä, samassa taloudessa asuvien lasten määrä, vanhempien koulutus ja isän raportoima yhteisten aterioiden määrä eivät olleet yhteydessä vanhemman ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Sen sijaan äidin raportoimien yhteisten aterioiden määrä oli positiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsen ruokavalio muistuttaa enemmän sen vanhemman ruoankäyttöä, joka raportoi lapsen ruokavalion tämän puolesta perheen sosioekonomisesta asemasta huolimatta. Niinpä tutkimuksissa tulisikin jatkossa kiinnittää huomiota siihen, kuka raportoi lapsen ruokavalion tämän puolesta ja ottaa se huomioon analyyseissä. Tulevaisuudessa myös isät tulisi ottaa aktiivisemmin mukaan tutkimuksiin, jotka selvittävät perheiden ruoankäyttöä, sillä he toimivat äidin tavoin roolimalleina lapsilleen.

Tiivistelmä: Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia kokonaisruokavalioon liittyviä sosiaalisia ja fyysisiä ympäristötekijöitä lapsilla. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta poikkileikkaustutkimuksesta, joista julkaisuissa I ja II käytettiin aineistoa DAGIS-tutkimuksesta. Julkaisussa I tutkittiin vanhemman ja lapsen ruoankäytön samankaltaisuutta ja siihen liittyviä sosiodemografisia tekijöitä. Kokonaisruokavalion samankaltaisuuden määrittämiseen käytettiin uudenlaista tilastollista menetelmää, jossa sekä vanhemman että lapsen FFQ:n ruokarivit järjestettiin käyttötiheyden mukaan. Isän ja lapsen välinen samankaltaisuus oli keskimäärin 0,50 (95 %:n luottamusväli 0,48–0,52), kun taas äidin lapsen välinen samankaltaisuus oli 0,57 (95 % luottamusväli 0,55–0,58). Jos äiti oli raportoinut lapsen ruoankäytön, isän ja lapsen välinen samankaltaisuus oli pienempi verrattuna tilanteeseen, jossa isä oli sijaisraportoijana. Myös äidin ja lapsen samankaltaisuudessa nähtiin viitteitä vastaavasta raportoijaan liittyvästä harhasta. Lisäksi viikoittaisten perheaterioiden määrä oli positiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Vanhempien koulutustaso ei ollut yhteydessä vanhemman ja lapsen ruokavalion samankaltaisuuteen. Julkaisuissa II havaittiin, että epäterveellisten ruokien saatavuus kotona oli positiivisesti yhteydessä yleisesti epäterveellisinä pidettyihin ruokavaliotyyleihin. Vaikka terveellisten ruokien saatavuus kotona oli käänteisesti yhteydessä epäterveellisiin ruokavaliotyyleihin, vaikutti siltä, että yhteys ainakin osittain kumoutui, jos myös epäterveellisiä ruokia oli runsaasti saatavilla. Vastaavasti kodin terveellisten ruokien saatavuus oli positiivisesti ja epäterveellisten käänteisesti yhteydessä yleisesti terveellisinä pidettyihin ruokavaliotyyleihin. Tutkimuksessa tehtiin tärkeä havainto: lapsen ruokavalio muistutti enemmän sitä vanhempaa, joka oli raportoinut lapsen ruoankäytön tämän puolesta. Siksi tutkijoiden tulisi aina raportoida, kuka toimi lapsen sijaisraportoijana, ja ottaa tämä huomioon analyyseissä. Äitien lisäksi myös isät tulee huomioida perheiden ruoankäyttötutkimuksissa, jolloin sosiaalinen ruokaympäristö kyetään kuvaamaan kokonaisvaltaisemmin

 

Vuosi 2017 / Year 2017 

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin keskeisimpiä kotiympäristön tekijöitä, jotka vaikuttivat perheen koulutustason ja 3 –6-vuotiaiden lasten ruutuajan välillä. Tutkimus pohjautuu DAGIS-kartoitusaineistoon, johon osallistui 864 lasta vanhempineen eri puolilta Suomea vuosina 2015 ja 2016. Vanhemmat raportoivat lastensa ruutuajan päiväkirjassa ja vastasivat lomakkeeseen, jossa mitattiin mm. asenteita ja käsityksiä koskien ruutuaikaa sekä vanhempien omaa ruudun käyttöä. Korkeasti koulutetuilla vanhemmilla oli tiukempi käsitys lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja he käyttivät myös itse vähemmän ruutuja lastensa edessä. Lisäksi korkeasti koulutetuille vanhemmille oli tärkeämpää rajoittaa lasten ruutuaikaa ja he kokivat vähemmän yhteiskunnallisia paineita lasten ruutujen käyttöön kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. Nämä tekijät puolestaan olivat yhteydessä lasten vähäisempään ruutuaikaan korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä verrattuna perheisiin, joissa vanhemmilla oli matala tai keskitason koulutus. Tulevien terveydenedistämisprojektien tulisi keskittyä vanhempien käsityksiin lasten sopivasta päivittäisestä ruutuajasta ja vanhempien omaan ruudun käyttöön lasten edessä.

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tutkittiin perheen sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä 3 –6-vuotiaiden lasten paikallaanoloon. Aineistona oli DAGIS-kartoitukseen osallistuneet lapset (N=864) ja heidän vanhemmat. Lasten paikallaanoloa mitattiin liikemittarilla ja vanhempien täyttämällä istumispäiväkirjalla. Liikemittarilla mitatusta paikallaanolosta erotettiin päiväkotiaika, arki ja viikonloppu. Äidin tai isän kolmiluokkainen koulutustaso ja perheen suhteutettu kolmiluokkainen tulotaso olivat sosioekonomisina muuttujina. Keskeisimpinä tuloksina oli, että korkean koulutustaustan vanhempien lapsilla oli vähemmän ruutuaikaa, mutta enemmän lukuaikaa kotiaikana. Pääsääntöisesti objektiivisesti mitatussa paikallaanolossa ei löydetty sosioekonomisia eroja. Johtopäätöksenä todetaan, että paikallaanolon ja sosioekonomisten tekijöiden yhteydet ovat riippuvaisia käytetyistä muuttujista ja kontekstista. Tulevien sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen keskittyvien interventioiden tulisi keskittyä ruutuaikaan kotona.

Tiivistelmä: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 3–6-vuotiaiden lasten sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteyttä lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen päiväkotiaikana, arkena ja viikonloppuna. Tutkimus pohjautuu vuosina 2015 ja 2016 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n=864). Aineisto kerättiin yhteensä 66 päiväkodista kahdeksassa kunnassa. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan. Äidin koulutustausta luokiteltiin kolmiluokkaiseksi. Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo, kevyt liikkuminen ja reipas tai rasittava liikkuminen päiväkotiaikana, kotiaika päiväkotipäivinä (myöhemmin arki) ja viikonloppuna.  Pojilla oli tyttöjä enemmän vähintään reipasta liikkumista päiväkodissa, arkena ja viikonloppuna. Tytöillä oli enemmän paikallaanoloa päiväkotiaikana. Äidin korkeampi koulutus oli yhteydessä runsaampaan poikien reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena, mutta vähäisempään tyttöjen reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena ja viikonloppuna. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tytöillä oli vähemmän reippaasta rasittavaan liikkumista kuin pojilla kaikissa tutkituissa konteksteissa. Äidin koulutustaustan ja reippaasta rasittavaan liikkumisen väliset yhteydet olivat erilaiset tytöillä kuin pojilla, ja niitä esiintyi vain kotiaikana. Tarvitaan lisää tutkimusta liikkumiseen yhteydessä olevista tekijöistä, erikseen tytöillä ja pojilla.

 

Vuosi 2016  / Year 2016

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat ja päiväkotien henkilöstö eivät kokeneet lasten istumisen olevan ongelma, mutta lasten päivittäisen istumisen määrää oli kuitenkin vaikea arvioida.Päiväkodissa lasten istumisen koettiin kohdistuvan erilaisiin päivittäin toteuttaviin tuokioihin ja piireihin, kun taas kotona istumisen koettiin tapahtuvan ruutujen edessä varsinkin arki-iltoina. Lasten ruutujen edessä istuminen koettiin helppona, nopeana ja rauhallisena toimintona arkipäivän kiireydessä ja hektisyydessä vanhempien näkökulmasta. Päiväkodissa ruutujen käyttö oli harvinaista ja rajoitettua, kun taas kotona lasten käytettävissä oli laaja kirjo erilaisia välineitä usein ilman minkäänlaisia tarkkoja rajoituksia käytön suhteen. Henkilöstö kertoi, että lapsella voi olla paljonkin passiivista istumista päiväkodin arjessa, jos tähän ei kiinnitä huomiota. Henkilöstö tunnisti runsaasti erilaisia käytäntöjä ja rutiineja päiväkodin arjessa, joissa istumista voisi vähentää, mutta arjen tilanteissa näitä harvemmin muistettiin toteuttaa.

  • Ray C.,Määttä S.,Lehto R.,Roos G. & Roos E. Influencing factors of children’s fruit, vegetable and sugar-enriched food intake in a Finnish preschool setting – Preschool personnel’s perceptions. Appetite. 2016. 103, 72-79.

Tiivistelmä: Päiväkotihenkilöstö nimesi haastatteluissa useita erilaisia tekijöitä lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syöntiin vaikuttavia tekijöitä päiväkodissa. Henkilöstö totesi, että edellämainittujen ruokien syöntiin vaikuttavat lapsen oma persoonallisuus kuin myös ryhmän muiden lasten mielipiteet.Henkilöstö koki, että heillä on kyky vaikuttaa lasten ruokailutottumuksiin. Lisäksi he tiedostivat olevansa roolimalli ja kokivat roolinsa lasten ravitsemuskasvattajana suurena. Päiväkodeissa oli henkilökunnan käsityksen mukaan tarjolla vähän sokeripitoisia elintarvikkeita, kun taas kasvisten ja hedelmien saatavuus ja tarjonta vaihteli hyvin paljon. Henkilöstö koki, että kunnalla on suuri vaikutus päiväkotien ruokalistojen ja sääntöjen laadinnassa kuin myös ruokapalvelujen toteuttamisessa. Useat kunnan säännöt ja ohjeet puolestaan pohjautuivat valtiollisiin tai EU-tason säädöksiin, mitkä puolestaan vaikuttivat päiväkodin arjen ruokailutilanteisiin.

  • Ray C.,Määttä S.,Roos G. &  Roos E. Vanhempien käsityksiä päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömiseen vaikuttavista tekijöistä. Journal of Early Childhood Education Research. 2016. 5(1), 115-135.

Tiivistelmä: Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat nostivat esille lapsen persoonallisuuden ja roolimallin merkityksen lapsen ja kotiympäristön välisestä vuorovaikutuksesta kasvisten, hedelmien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden syömisessä.  Varsinkin nirsojen lasten vanhemmat kertoivat kokeilleensa erilaisia vanhemmuuskäytäntöjä lapsen terveellisen syömisen edistämiseksi.  Toisaalta vanhemmat tiedostivat, että vanhemmat ovat malleja lapsille ja lapset vanhemmille.  Osa vanhemmista unohti, että kasviksia ja hedelmiä on saatavilla kotona, kun taas osalla kasvikset ja hedelmät olivat nähtävillä koko ajan, jolloin lapsi itse pystyi ottamaan niitä. Osa vanhemmista rajoitti sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttöä, kun taas osa oli sallivampia käytön suhteen.  Vanhempien puheesta nousi esille päiväkodin merkitys osittain ristiriitaisesti.  Osa vanhemmista koki, että päiväkodista saa tukea, mutta toisaalta osa vanhemmista vähätteli päiväkodin merkitystä. Kotiympäristön ja yhteiskunnan tason välisestä vuorovaikutuksesta keskeiseksi nousi neuvolan merkitys terveellisten ruokatottumuksien oppimisen lähteenä. Toisaalta osa vanhemmista koki, että  internet ja sen erilaiset keskustelupalstat ja muut tiedonlähteet tarjoavat paremmin tietoa lasten ravitsemuksesta.

Tieteellisten julkaisujen lisäksi DAGIS-hankkeessa on julkaistu lukuisia Pro gradu -tutkielmia ja opinnäytetöitä. Tarkempi listaus töistä on nähtävillä täällä.