Tervehdys Hongkongista!

Olen työskennellyt reilun vuoden verran The Education University of Hong Kongissa. Sain tilaisuuden haastatella työkaveriani apulaisprofessori Amanda Wongia iltapäiväteen yhteydessä meitä molempia kiinnostavasta aiheesta –lasten kokemasta stressistä.

Toden totta, aihe kiinnostaa maailmanlaajuisesti ja Hongkongissa stressiä käsittelevät lehtiartikkelit ovat arkipäivää. Stressistä on tullut koko yhteiskuntaa läpileikkaava aihe, ja se liittyy niin lasten arkipaivään kuin aikuisten työelämään.

Mutta millaista stressiä lapset kokevat päivakodissa ja koulussa? Amandalta vastaus tulee suoraan ja empimättä: hongkongilaisten lasten stressi liittyy kouluun ja akateemiseen suoriutumiseen. Koulustressi alkaa varhain. Lapset aloittavat päiväkodissa noin kolmen vuoden ikaisenä, ja päästäkseen hyvään kouluun lapsen ja vanhempien tulee vakuuttaa koulun rehtori valintahaastattelussa. Seuraava koko perhettä kuormittava vaihe on alakouluun siirtyminen lapsen ollessa kuusivuotias. Jälleen, hyvistä koulupaikoista on hurja kilpailu, ja lapset joutuvat käymään läpi haastavan ja kuormittavan valintakoeprosessin. Amandan mukaan hongkongilaiseen koulujärjestelmään on syvälle rakentunut ajatus kilpailusta ja pyrkimyksestä kohti parempia suorituksia. Jotta lapsi tulisi menestymään myöhemmin elämassä, vanhemmat kokevat velvollisuudekseen taata mahdollisimman hyvät mahdollisuudet aivan varhaisvuosista lähtien. Tämä näkyy akateemisten taitojen harjoittamisena yksityisten tuutorien avustamana sekä valitsemalla lapselle harrastuksia, jotka ovat jatkon kannalta järkevia ja kehittäviä. Amanda kutsuu tätä lapsen profiilin rakentamiseksi. Kilpailuhenkisessä ympäristössa on tärkeää saada lapsi erottumaan edukseen. Joissain tapauksissa lasten arki näyttäytyy varsin aikataulutetulta ja ennakkoon järjestellyltä. Tälloin aika leikille, rentoutumiselle ja rauhoittumiselle voi olla vähissä. Lapsilta vaaditaan paljon. Amandan haastattelemat lapset ovat kertoneet, etta heitä huolestuttaa pärjääminen koulussa. He jännittävät pystyvätkö he vastaamaan opettajien odotuksiin ja ansaitsemaan tarpeeksi hyviä arvosanoja. Jatkuva vertailu ja kilpailu on varmasti stressaavaa. Se on sitä lapselle ja ihan koko perheelle.

Entä mitä asialle voisi tehdä? Amandan mukaan haaste on kouluun liittyvät asenteet. Koulutusjärjestelmät muuttuvat hitaasti, ja uudenlaisten ideoiden ja toimintatapojen käyttöönotto vie aikaa. Hongkongissa on kuitenkin herätty huoleen lasten stressistä, ja myös opettajat ja vanhemmat ovat yhä useammin ilmaisseet näkemyksensä asiasta. Muutosta todella halutaan lasten ja perheiden auttamiseksi. Ongelma on, että esimerkiksi vanhemmilla ei ole vertailukohtaa toisenlaisesta koulutodellisuudesta, eikä kukaan opettaja halua olla ensimmäisenä muuttamassa perinteitä. Vanhempia luonnollisesti huolestuttaa, että jos lapset vain leikkivät päivät pitkät, miten käy kouluun siirtymisen ja hyvien arvosanojen?  Muutosta on kuitenkin ilmassa. Hallitukselta on jo annettu uusia ohjeistuksia päivakodeille ja kouluille, jotta vapaata leikkiä saataisiin lasten päiviin enemmän. Ohjeistuksen mukaan puolipäiväisessä hoidossa vapaata leikkiä tulisi olla 30 minuuttia, ja kokopäiväisessa 50 minuuttia. On myös muistettava, että jo nykyisellään kouluissa tehdaan hyvää työtä lasten oppimisen tukemiseksi. Hongkongin lasten PISA-tulokset ovat maailman kärkeä usealla osa-alueella, muun muassa matematiikassa ja lukemisessa.

Amandan mukaan on tärkeää lisätä tietoisuutta lasten kokemasta stressistä, sekä käydä keskustelua leikin, liikunnan ja levon merkityksestä lasten hyvinvoinnin kannalta.  Tähän tarvitaan tutkimusta, jonka pohjalta opetusta ja kasvatusta hongkongilaisissa kouluissa kehitetään. Vaikka Amandan haastatteluissa lapset kertovat kurjia tarinoita stressistä, on lasten arjessa paljon iloa ja hyvää mieltä tuottavia asioita. Hyvät kaverisuhteet ja yhdessä olo perheen kanssa ovat lapsille tärkeitä. Amanda toivookin, että kouluissa ja perheissä opittaisiin rentoutumaan vähän enemmän ja keskittymään tulevaisuuden sijaan yhteiseen kallisarvoiseen nykyhetkeen.

Mari Nislin                                                                                                                                         kasvatustieteilijä,  hongkongilaista elämäntyyliä ihmettelevä rentoutuja ja lasten kokemasta stressistä kiinnostunut varhaiskasvatuksen asiantuntija