Millaisia ovat sinun muistosi päiväkotisi keittäjästä? Oliko keittäjä näkyvä henkilö vai näkikö häntä tuskin koskaan? Muistatko keittäjäsi nimen? Itse en valitettavasti muista mitään päiväkodin keittiöstä, saati siellä työskennelleen henkilön nimeä. Sen verran sentään muistan, että päiväkodissani ruoka valmistettiin itse. Leikkikaverien kanssa sitten yhdessä nuuhkittiin keittiöstä tulvivia tuoksuja ja kasvonilmeillä osoitettiin, oliko tuoksun lähteenä oleva ruoka mieluista vai ei. Itse tehdyt sämpylät olivat oma suosikkini!

Päiväkodin ruokapalvelut muutoksessa

Päiväkodin ruoanvalmistus on viime vuosikymmeninä muuttunut paljon. Monessa kunnassa ruoanvalmistus on keskitetty suuriin tuotantokeittiöihin ja päiväkodin keittiöt ovat jääneet lämmittäviksi palvelukeittiöiksi. Ruokapalvelut ja siivouspalvelut tuotetaan monessa kaupungissa ostopalveluna, joten palvelutyöntekijät eivät välttämättä ole enää varhaiskasvattajien tavoin kunnan työntekijöitä. Näiden muutosten vaikutukset kiinnostivat minua siinä määrin, että halusin pohtia niitä gradussani. Erityisesti kiinnostivat kysymykset: Millaiseksi päiväkodin varhaiskasvatusammattilaiset ja ruokapalveluhenkilöstö kokevat keskinäisen yhteistyönsä? Mitä elementtejä toimivaan yhteistyöhön kuuluu? Mitä ruokakasvatus tarkoittaa varhaiskasvattajille ja ruokapalveluhenkilölle ja kokevatko he itsensä ruokakasvattajiksi? Entä millaiseksi kuvaillaan lasten suhdetta päiväkodin keittiöön?

Sain mahdollisuuden tehdä gradua Sydänliiton sähköisen ruokakasvatushankkeen yhteydessä. Keräsin itse oman aineistoni, mutta Sydänliiton hankkeesta sain hyvää sparrausapua gradun tekoon. Hyödynsin gradussani laadullista etnografispainotteista tutkimusotetta, joten aineistoni koostui neljässä päiväkodissa kerätystä havainnointiaineistosta sekä varhaiskasvattajien ja ruokapalveluhenkilökunnan haastatteluista.

Melko toimiva yhteistyö

Varhaiskasvatusammattilaiset ja ruokapalvelutyöntekijät kuvasivat yhteistyötään melko toimivaksi ja he kokivat, että toinen osapuoli ymmärsi heidän työtään pääsääntöisesti hyvin. Yhteistyön toimivuuden arviointi oli joidenkin haastateltavien mielestä vaikeaa, sillä yhteistyötilanteiden koettiin rajoittuvan pelkästään ateriakärryjen haun ja palautuksen tilanteisiin. Mielenkiintoista oli se, että vaikka yhteistyön toimivuudesta oltiin yksimielisiä, näkemykset siitä, mistä elementeistä toimiva yhteistyö muodostuu, erosivat jossain määrin toisistaan. Varhaiskasvattajien vastauksista nousi vahvimpana ajatus siitä, että toimivaan yhteistyöhön kuuluu se, että ruokapalvelu kuuntelee varhaiskasvattajien välittämää palautetta ruoasta ja reagoi siihen. Ruokapalveluhenkilöstön vastauksissa toistuivat useammin toimivaan yhteistyöhön tyypillisesti liitetyt elementit kuten avoimuus, luottamus, kommunikaatio sekä oman ja toisen työn arvostus.  

Yhteistyö näytti jokaisessa tutkimuspäiväkodissa hieman erilaiselta, mikä tuntuu loogiselta, sillä jokainen henkilö osallistuu vuorovaikutukseen omalla persoonallaan. Vuorovaikutus ja yhteistyö oli kokenut muutoksia, joista erityisen merkittävänä muutoksena mainittiin varhaiskasvatuksen ja tukipalvelujen eriyttäminen omiksi toiminnoikseen. Tämä oli monessa tutkimuspäiväkodissa tapahtunut jo reilu kymmenen vuotta sitten. Moni muutoksen kokenut kuvasi sen vaikuttaneen negatiivisesti yhteistyöhön ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Uuteen tilanteeseen oli kuitenkin jo ehditty sopeutua.

Ruokakasvatuskäsityksissä ja koetussa ruokakasvatusroolissa pieniä eroja

Varhaiskasvattajien ruokakasvatusmääritelmissä painottuivat ruokailutilanteisiin liittyvät asiat kuten pöytätavat, mukava ruokailuhetki ja maistaminen, mutta myös lapsen autonomian tukemiseen liittyvät asiat kuten itse annostelu tai se, ettei lasta pakoteta syömään. Ruokapalveluhenkilöstön määritelmissä painottui ruokailutilanteita vahvemmin ruoan ominaisuudet ja ruoan arvostaminen, mutta myös he toivat esille ruokakasvatuksen lapsilähtöisyyttä. Suurin osa varhaiskasvatuksen ammattilaisista mielsi itsensä ruokakasvattajiksi. Ruokapalveluhenkilöstön kokemassa ruokakasvatusroolissa oli enemmän vaihtelua. Osa ruokapalvelutyöntekijöistä koki, että tekemällä työnsä hyvin kuten esimerkiksi huolehtimalla erityisruokavalioista ja asettamalla ruoat esille kauniisti ja siististi, he ovat myöskin ruokakasvattajia. Suurin osa ruokapalvelutyöntekijöistä kuitenkin koki, että omat vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja rooli lasten silmissä pieni, joten he eivät koe olevansa ruokakasvattajia.

Lasten suhde keittiöön näyttää jäävän melko etäiseksi

Palvelutyöntekijät vaikuttivat olevan lasten näkökulmasta varhaiskasvattajista erillisiä, mutta eivät vieraita aikuisia. Päiväkodin työntekijät kokivat, että useimmat lapset tuntevat palvelutyöntekijät nimeltä. Vaikutti kuitenkin siltä, että lapset eivät olleet juurikaan suoraan tekemisissä ruokapalvelutyöntekijän kanssa, vaan varhaiskasvattaja toimi yleensä tilanteissa välittäjänä. Hän esimerkiksi välitti lapsen palautteen ruoasta keittiölle, eikä lapsi yleensä ollut sitä itse kertomassa. Jos keittiö ei sijainnut aivan lapsen ryhmätilojen vieressä, usein ainoa mahdollisuus lapselle päästä kurkistamaan keittiöön oli, että varhaiskasvattaja otti hänet mukaan. Tätä tapahtui, vaikka missään päiväkodissa lapsia ei otettu mukaan ateriakärryjen hakuun ja palautukseen systemaattisesti. Syyt tähän vaikuttivat olevan käytännöllisiä: varhaiskasvattajat yhdistivät ateriakärryjen haun ja palautuksen vessakäynteihin tai töihin tuloon/töistä lähtöön. Lapsi olisi pitänyt ensin palauttaa omaan ryhmäänsä, joten ei haluttu turhaan ”rampata”. Pari ruokapalvelutyöntekijää kertoi käyvänsä satunnaisesti ryhmissä vierailemassa, mutta pääsääntöisesti he pysyivät keittiössä. Ryhmätiloissa kiertävän siivoojaan kanssa lapsilla vaikutti olevan enemmän suoraa vuorovaikutusta.

Nyt graduni palauttaneena ja vastavalmistuneena ravitsemustieteilijänä pohdin edelleen sitä, voisiko ruokapalvelutyöntekijöillä olla tulevaisuudessa vahvempi ”oheisruokakasvattajan” rooli. Kouluissa tämä jo näkyy. Vai pitäisikö nykyistä roolia, jossa päiväkodin ruokapalveluhenkilöstö jo tekee paljon ruokakasvatusta tukevaa työtä, tuoda vahvemmin esille? Miten yhteistyötä voisi edelleen parantaa? Ja miten jättää nykypäivän leikki-ikäisille vahvemmat muistijäljet päiväkodin keittiöstä ja ruoanvalmistuksesta kuin itselleni on jäänyt?

Siiri Kuusjärvi

Vastavalmistunut ravitsemustieteilijä, ravintolakokki ja ruokakasvatukseen hurahtanut arjen tarkkailija

Lue lisää:

1. Kuusjärvi S. Näkymätön raja? – Varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja ruokapalveluhenkilöstön yhteistyö ja käsitykset ruokakasvatuksesta. Helsingin yliopisto, 2020.

2. Juttu pro gradun tuloksista Ruukku ry:n sivuilla.

Valokuvat: Mirja Koivisto/Tarinakuva