Olin lapsuudessani kahdessa eri päiväkodissa. Näistä toisessa päiväkodissa oli suuri, mutta tasainen piha. Pihalla oli paljon leikkimiseen ja liikkumiseen tarkoitettuja välineitä ja myös tilaa juosta ja puuhata. Toisen päiväkodin piha oli huomattavasti pienempi, mutta pihalla olikin mäki. Tämä mäki innosti peuhaamaan ja puuhamaan sekä keksimään kaikenlaisia ulkoiluleikkejä. Nämä muistot palautuivat mieleeni, kun kirjoitin vastajulkaistua DAGIS-artikkelia. Yhtenä artikkelin tuloksena oli, että päiväkodin pihan mäkisyys lisää lasten liikkumista. Tässä artikkelissa tarkasteltiin tarkemmin päiväkodin fyysisen ympäristön yhteyttä lasten liikkumiseen. Fyysisellä ympäristöllä tarkoitetaan kaikkea konkreettista saatavilla olevaa, kuten liikuntavälineitä, liikuntapaikkoja tai pihan pinnanmuotoja. DAGIS-kollegani on käyttänyt aiemmin termiä kodin ruokasisustus kuvaamaan kodissa olevien ruokien saatavuutta ja monipuolisuutta. Mielestäni puolestaan termi liikuntasisustus on oiva suomenkielinen sana kuvaamaan, miltä kodin tai päiväkodin saatavilla olevat liikuntavälineet ja ympäristöt näyttävät. Kun edellisessä DAGIS-blogitekstissä  pohdittiin roolimalliuden tärkeää vaikutusta lasten kehitykseen, haluan tässä blogitekstissä nostaa esille myös päiväkodin ja kodin liikuntasisustuksen merkityksen lasten liikkumiseen. Käsittelenkin muutamia keskeisiä tuloksia tästä vastajulkaistusta artikkelistamme.

Tutkimuksessamme todettiin, että ryhmätilojen tasapainovälineet ja trampoliinit, liikuntasalien tasapainovälineet, jumppamatot ja mailat sekä pihan hyppynarut olivat yhteydessä lasten lisääntyneeseen liikkumiseen. Puolestaan keinu oli yhteydessä vähäisempään liikkumiseen. Nämä tulokset eivät tarkoita sitä, että hankkimalla (tai keinuttomuudella) juuri näitä edellä mainittuja välineitä kotiin ja päiväkotiin, lasten liikkuminen lisääntyy automaattisesti. Kannustan oikeastaan pohtimaan tarkemmin, minkä indikaattoreita nämä välineet ovat. Otetaan esimerkkinä trampoliinin merkitys ryhmätiloissa. Trampoliini tarkoittanee enemmänkin sitä, että kyseisessä päiväkodissa on tilaa liikkua ryhmätiloissa. Aiemmissa tutkimuksissa on usein todettu, että pienet ja ahtaat päiväkodin sisätilat vaikuttavat lasten liikkumiseen vähentävästi. Toisaalta trampoliini voi olla myös indikaattori siitä, että kyseisessä päiväkodissa on huolehdittu liikuntavälineiden saatavuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa ja myös meidän omissa aiemmissa havainnoissamme on todettu, että päiväkodeissa voi olla paljonkin liikuntavälineitä, mutta ne eivät välttämättä ole lasten saatavilla helposti esimerkiksi vapaan leikin aikana.

Kokonaisuudessaan tutkimuksemme tuloksista voi todeta, että monipuolinen päiväkodin liikuntasisustus edistää lasten liikkumista. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tutkimuksemme osoittaa laajoja eroja päiväkotien liikuntasisustuksen suhteen. Eikä liikuntasisustus koske vain päiväkoteja, vaan myös kotiympäristöjä ja muita keskeisiä elinympäristöjä. Kannustankin pohtimaan, miten omaa liikuntasisustusta kotona, päiväkodissa tai muualla voisi hyödyntää entistä paremmin. Jos sisätilat ovat pienet ja ahtaat, voisiko päiväkodissa käyttää liikuntasalia useammin vapaan leikin aikana? Tai voisiko sisälläolon sijaan mennäkin ulos? Ja onhan ne liikuntavälineet lapsella helposti saatavilla, kun on leikin aika? Samoin tulevien päiväkotien sijaintipaikkoja miettiessä tulisi huomioida paremmin se, millaiselle pinnanmuodolle päiväkoti rakennetaan. Kannattaako esimerkiksi pienet nyppylät ja mäet silottaa pois, vai jättää osaksi pihaa lasten iloksi?  Palatakseni omiin lapsuuden muistoihini päiväkodin pihoista, lapsen näkökulmasta juuri pihan rakenne tai monipuoliset liikuntavälineet voivat olla tärkeitä. Lisäksi ne kehittävät lapsen mielikuvitusta, vahvistavat motorisia taitoja ja lisäävät liikkumista.

Suvi Määttä
Liikuntatieteilijä, trampoliinilla hyppelijä ja lapsuuden päiväkoteja haikeana muisteleva