Nykyään on paljon näyttöä siitä, että elintavat muokkautuvat jo varhaislapsuudessa, ja suurella todennäköisyydellä elintavat jatkavat samoilla poluilla lasten varttuessa. Näin ollen oikealle raiteelle ohjaaminen alusta asti on tärkeää. Pienillä lapsilla elinympäristöllä on suuri vaikutus siihen, miten elintavat muokkautuvat. DAGIS-tutkimuksessa on tähän mennessä julkaistu paljon osatutkimuksia, joissa olemme selvittäneet päiväkodin ja kodin fyysisen ja psykososiaalisen ympäristön yhteyksiä lasten energiatasapainoon liittyviin elintapoihin. Tutkimuksemme ovat osoittaneet suuren joukon lapsia, jotka eivät täytä ikään sidottuja elintapasuosituksia. Esimerkiksi DAGIS-tutkimuksessa 2015-2016 noin 24 % lapsista täytti WHO:n suositukset sekä päivittäisen liikkumisen (vähintään 3 tuntia, josta vähintään 1 tunti kohtuu kuormitteista liikuntaa), ruutuajan (enintään 1 tunti) ja unen suhteen (10-13 tuntia/vrk).

DAGIS-interventiossa vuonna 2017-2018 oli tarkoituksena kehittää ohjelma, joka konkreettisilla teoilla edistäisi lasten elintapoja ja tukisi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toteuttamista. Osa elintavoista, kuten ruutujen käyttö, tapahtuu pääosin kotona, joten DAGIS-interventio sisälsi myös kotiin suunnattuja osioita. Vuoden 2016 ja 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin on mm. kirjattu huoltajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä seuraavasti; ”Yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa. Yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön sitoutuminen lasten terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen”. Materiaalia lasten terveellisten elintapojen edistämiseen tuotettiin DAGIS-interventiossa runsaasti. Kaikki oleellinen materiaali on vapaasti ladattavissa DAGIS-sivuilta.

DAGIS-ohjelman vaikuttavuudesta julkaistiin syksyn alussa ensimmäiset tulokset. Osatutkimuksessa selvitettiin, oliko kontrolli- ja interventiolasten elintavoissa ja itsesäätelykyvyssä eroa interventio-ohjelman loputtua. Ensimmäiset tulokset eivät osoittaneet, että ohjelma olisi ollut tehokas muuttamaan interventiolasten elintapoja verrattuna kontrollilapsiin. Tässä ensimmäisessä osatyössä oletuksena oli, että ohjelmaa oli toteutettu kaikissa interventiopäiväkodeissa ja -kodeissa, kuten ohjelma oli suunniteltu toteutettavaksi. Intervention toteuttajat olivat lasten lähellä olevat aikuiset; päiväkodin henkilöstö ja vanhemmat. Seuraava askel tutkimuksessa onkin tutkia, onko ohjelmalla ollut vaikutusta lasten ympäröimiin aikuisiin. Tämä lisäksi olisi arvokasta tutkia, miltä osin ja kuinka paljon ohjelmaa on toteutettu päiväkodissa ja kotona. Voi hyvinkin olla, että DAGIS-ohjelman toteutumisasteissa on suuria eroja, ja luokittelemalla aineistoa toteutumisasteen mukaan voimme luotettavammin tarkastella ohjelman vaikuttavuutta. Ehkä voimme vielä tulevaisuudessa DAGIS-interventiotutkimuksen loputtua todeta afrikkalaisen sanonnan pitävän paikkansa: ”Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä”?

Carola Ray